Tulihan se talvi

No tulihan kunnon talvi vihdoin tänne lounaiseen Peimariinkiin.

Uusi vuosi alkoi lumettomana ja kovilla pakkasilla. Tuuli sen verran tuimasti, ettei paljon viitsinyt nenäänsä ulos pistää. Kylmävesiputki ehti jäätyä, mutta onneksi saimme pian apua, eikä tarvinnut pitkään kärsiä. 

Alkuviikosta alkoi lumentulo. Lunta on tullut päivittäin lisää ja lisää, ihan kolattavaksi asti. Ja voi ihanuus, nyt on paljon lunta ja hyvät hiihtokelit. 

Olin ehtinyt laittaa sukset ja hiihtokengät  myyntiin fb-kirppiksen sivuille. Ja kun kerroin siitä jollekin hän sanoi, että mikset itse hiihdä. 

Niin miksen, tuumasin. Sain siitä puhtia nostaa sukset ulos oven pieleen, ikään kuin muistuttamaan. 

Tänään oli huikean kaunis päivä, pumpulimaista pakkaslunta kaikkialla ja valoa, valoa. Vein roskat ulos ja näin sukseni ovenpielessä. Pysähdyin niiden eteen ja ajattelin, jollen nyt hiihdä niin sitten en koskaan. Siitä sitten laittamaan monot ja sukset jalkaan ja kokeilemaan, pysynkö edes pystyssä entisillä kilpasuksillani. 

Pihalla ensin pieni kierros perinteistä tyyliä, ja jostain muistista tuli luistelutyylikin esiin. Alkuhoipertelun jälkeen ihan riemuitsin: "Tämähän on mukavaa." Ja niin "viiletin lennokkaasti" kierroksia pihamaallamme. Rohkenin sitten aina vaan kauemmaksi ja kauemmaksi ja koin monipuolista liikunnan iloa.

Hyvin sujui ja tuntui mukavalta vaihtelulta ainaisen kävelemisen sijaan. Eikä sattunut ikäviä yllätyksiä niin kuin muutama vuosi sitten, jolloin kesken hiihtolenkkiä monon pohja irtosi ja sompa hajosi. Silloin en päässyt paljon alkua pidemmälle.