Niin, viimeistään silloin kun huomaan, että suurin osa päivän valoisista hetkistä kuluu kirjojen ja paperien haeskeluun. Tulostetut artikkelitkin olisi pantava järjestykseen, etten vaan tulostele toiseen kertaan.
Näin oli käydä, kun etsin yhtä mielestäni jo tulostamaani artikkelia ensin joka huoneesta ylimalkaisesti. Sitten vauhti alkoi nousta ja mieli kiivastua; etsin sängystäni, pöydiltä, tuoleilta, hyllyiltä, niin kaikista mahdollisista paikoista ja moneen kertaa. Kylläpä se paperi juuri nyt tuntui tärkeältä – jostain sen on nyt löydyttävä.
Tuskastuin lopulta kasojen penkomiseen. Ehkei minulla ole ollutkaan sitä, ehkä olen nähnyt unta, ajattelin. – Etsitäänpäs sitten netistä, päätin.
Istuuduin koneen äärelle, ja mitenkäs silmä osuikin yhteen epämääräiseen lippusten ja lappusten kasaan siinä pöydällä, ja eikös sieltä pilkistänyt juuri se etsimäni artikkeli - mikä helpotus.
Mutta sitten: miksi tämä paperi oli nyt niin tärkeä heti löytää, miksi uhrasin valoisinta aikaa päivästäni ja vireintä oloani moisen paperin etsintään.
Taisi olla tekosyy välttää tarttumasta tärkeimpään asiaan – uuden tekstin luomiseen tai muiden tutkimusten analysointiin tai mitä sen nyt olikaan – se tärkeä.
No, sainpa tuon tohinan ansiosta aikaiseksi purkaa pari kirjakasaa järjestykseen.
 |
| Vielä riittäisi järjestelmistä ja kasojen läpikäymistä. |
 |
| Nämä kirjat nyt ainakin joutaisi paerinkeräykseen tai jonnekin, mutta siinä ne vaan ovat vuodesta toiseen. Ehkä käyn ne läpi vielä... sitten joskus. |
 |
| Lähden joen äärelle, katson virtaavaa vettä uomassaan. Se tuo mieleen toiveeni vaellusmatkasta. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti