Berkenthin, lepopäivä

Aamuvarhaisella astelin majatalon pihamaalla. Katselin kaunista auringonnousua, vihreää niittyä edessäni ja lampaita siellä, vanhoja puuaitoja, pieniä tekolampia ja pihapiirin kasvustoa. Iso musta kissa seurasi arkana liikkeitäni, muita henkiä ei näkösällä ollut. Oli hämärää. 

Lähdin siitä sitten Markantiin, noin puolentoista kilometrin päähän, aamukahville. Ostan samalla eväät huomiseksi. 

Kroppani tuntuu vaativan lepopäivän, joten jatkan vasta aamulla ja toiseen suuntaan kuin missä Markant on, onpa sitten ainakin syötävää ja vettä, mutta joudun lähtemään liikkeelle ilman aamukahvia, saa nähdä mitä siitä seuraa. 

Majatalon emäntä vähän ihmetteli, miksi haluan vaeltaa juuri nyt talvea vasten. Lunta voi olla jopa 30-40 senttimetriä ja kylmää, että miksen kesällä lämpimällä. Niinpä, sanoin, tiedä vaikka kulkeminen loppuu lyhyeen, palaan sitten takaisin.

Itsekseni kyllä ajattelin, että jaahas, tämä nyt kuuluu osastoon varoituksia. Niitä ei pitäisi kuunnella laisinkaan vaan seurattava itse merkkejä.

Yhden varoituksen kuulin jo ensimmäisenä kävelypäivänä. 

Vastaan tuli näet keppien kanssa vanhempi rouvashenkilö. Kysyin jotain reitistä, ja hän sanoi, että suoraan on vielä kuljettava, mutta sitten sen ja sen sillan jälkeen reitti on poikki suuren siltakorjaustyön takia, että en pääse eteenpäin vaan minun on palattava. 

Kun en mitään suoraa kieltoa nähnyt, jatkoin ja ajattelin että katsotaan tämä nyt loppuun. 

Tulinkin sitten korjaustyömaalle ja olihan niitä kulkuesteitä, nauhoja ja aitoja, mutta kiersin ne ja kapeissa kohdin varoin putoamasta kanaaliin. No niin, eipä hätää, ajattelin, rouva taisi itse olla vain turhan varovainen.

Mutta huomenna siis jälleen matkaan, pitää kiristää vauhtia, ja tämä lepsuilu saa loppua, ei tällä tavoin pitkälle pötkitä.

Krummesse - Berkenthin

Vetkuttelin aamuista lähtöäni majapaikasta, päivän etappi kun tulisi olemaan vain kuusi kilometriä.

Kanaalin viertä taas astelemaan - polkupyörällä viilettäisin ja ohittaisin kanaalin varren kylät ja pikkukaupungit aika nopsaan, mutta nyt kävellään ja katsellaan luontoa.

Oikealla tiellä olen, vaikka en täällä pahemmin eksyilemään pääse.

Siellä ne männyt nojailevat toisiinsa, tukevat toisiaan kuin hyvät ystävykset konsanaan.

Kanaalissa uiskentelee valtavasti pulleita sinisorsia. Kovin lähelle pehmeää kanaalin reunaa minun ei parane mennä valokuvamaan, olin näet plumssahtaa rinkkoineni veteen. Milläs sieltä olisin kömpinyt ylös, eikä ristinsielua mailla halmeilla.

Berkenthinissä olin jo puolilta päivin. Ensimmäiseksi piti kysäistä, mistä saisin kahvia ja mistä löytäisin majapaikan.

Neuvottiin Markantiin kahville, se on vähän kuin Prismat Suomessa. Iso kuppi hyvää kahvia ja sämpylän puolikas paksuilla juustosiivuilla teki vain 3,20 €. No, ne nautittuani lähdin etsimään majapaikkaa.

 

Ensimmäinen Gasthaus oli aivan liian kallis, mutta sain ohjeet edullisempaan pensionaatin tapaiseen. No, sinne, sillan yli kanaalin toiselle puolelle marssimaan.

Nyt ilmoitin heti, että olen pyhiinvaeltaja, etsin edullista majapaikkaa. Ymmärrän, ymmärrän, sanottiin. 

"Ilman aamupalaa yö maksaisi 20 euroa, että sopiiko?" No pakkohan sen on sopia, ajattelin, kun kerran täällä ollaan.

Minulle on kyllä käynyt selväksi, että vaikka olen pyhiinvaellusreitillä, niin yöpymishinnat ovat eri luokkaa kuin Portugalissa ja Espanjassa. 

Magdalenen Kirche, noin 800-vuotias pieni kirkko, valtavan kaunis sisältä maalauksineen ja alttaritauluineen.

Siinä on pahkaa kerrakseen. Kirkon ympäristökin oli kaunis. Kiertelin melkein tunnin tässä rauhallisessa miljöössä ja komeita vanhoja puita ihastellen.

Landhotel Klempau

Kaunis päivä näyttää tulevan, kuin eilinen, lämmin ja aurinkoinen. Aamulla +9 °C.

Nukuin hyvin majapaikassa, ja mikäs luksuspaikaksi kun osoittautui, liiankin, tällaisella reissulla. Sain käytyä suihkussa ja venyteltyä kunnolla.

Ja sattui vielä niinkin, että nainen vastaanotossa oli ruotsalainen, Upsalasta ja ollut täällä jo 18 vuotta. Yo-kirjoitusten jälkeen piti olla vain vuosi, mutta se vuosi venyi ja jatkuu vieläkin. Hän tarjosi kahvit puhelimme pitkään. Kiva yllätys kävelyn päätteeksi saada puhua selkeää ruotsia.

Aamupalalla suunnittelin päivän etappia, josko seurailisin edelleen Kanaalia noin kuuden kilometrin päässä sijaitsevaan Berkenthiniin. 

Eilinen rinkkakävely ensin Lübeckin keskustassa ja sitten tänne Krummesseen tuntuu vieläkin jaloissa tai oikeastaan koko kropassa. Mutta ei pahasti, silti on hyvä ottaa alku rauhallisesti. Toisaalta jos en löydä majapaikkaa, etapista voi tulla pitkäkin.

P.S. Alussa postaan tiheästi, ehkä liiankin, kun on voimia ja innostusta ja matkat lyhyitä, ja hyvä Wi-Fi -yhteys innoittaa myös kertomaan päivän kulusta.

Kiitos teille kaikille mukavista viesteistä, niitä on ilo lukea!

Travemünde - Lübeck - Krummesse

Saksan maalle tultiin jo illalla noin 21:30 paikallista aikaa, mutta jäin vielä yöksi laivaan. Minusta oli mukavaa olla tässä modernissa ja viihtyisässä laivassa. Oli kiva rauhallinen tunnelma ja henkilökunta ystävällistä. Eipä taida jäädä viimeisekseni laivakyydiksi, niin tykkäsin. 

Ennen laivan aamupalaa pakkailin rinkkan puolivalmiiksi, jotta varmasti ehdin mukaan bussikuljetukseen laivasta terminaaliin, vaan enpä ehtinyt. 

Laivan aamupala oli runsas ja hyvä - tuntui että aikaa on vaikka kuinka - hiljakseltaan nautin aamukahvista ja muista herkuista. Ulkona oli vielä pimeää.

Miten sitten siellä hytissä nyhräsinkin rinkkani kanssa. No, oli kyllä vaikeuksia saada kaikki loputkin tavarat siihen ja hihnat kiinni ja sitten vielä koko komeus selkääni. Ja kun astelin odottamaan bussia, se olikin jo lähtenyt. Mutta ei hätää, pääsen terminaaliin kohta toisella bussilla, purseri rauhoitteli. 

Ja mukavasti kävikin, minut jätettiin suoraan Lübeckiin menevän bussin pysäkille. Runsaan viiden minuutin kuluttua istuinkin jo bussissa.

No nyt olen sitten Krummesse nimisessä paikassa. Olen kulkenut hiljakseen raskaan rinkkani kanssa Elbe-Lübeck-Kanalin viertä noin 12 kilometriä. Sopiva etappi näin alkajaisiksi.

Sää on ollut mitä parhain, jo aamusta lämmintä 12 °C, aurinkoista ja tuulta tuskin nimeksikään.

Tätä rinnettä kun kapusin varovaisesti alas muistin taas kävelysauvani, jotka jätin kotiin. Rinkka nimittäin oli huojahdellessaan heittää minut kumoon kuin viikate heinän.

Lübeckin keskustassa kyllä pyörin tovin. Ensin ajattelin siellä yöpymistä, mutta mieli kävi kärsimättömäksi kaupungissa oleilusta, se halusi maaseudun, kylien ja metsien poluille. 

Löysin turisti-infon, karttoja heillä ei ollut, mutta pienen selvittelyn jälkeen sain tiedon, mihin suuntaan ja mitä katua pitkin, niin sitten vaan menoksi.

Tuosta pyhiinvaellusreitin symbolista, simpukasta ilahduin kovin, olin oikealla reitillä.

Löysinpä kuin vahingossa majapaikankin viihtyisän, tosin budjetilleni tyyriin, mutta kuitenkin. Näin päättyi ensimmäinen vaelluspäiväni hyvin. Huomenna kävelen suurinpiirtein samanverran, mikäli jäseneni eivät liikaa niuhota.

Merenkäynti yltyy

Itämerellä merenkäynti on yltynyt aamusesta. Iltapäivällä kolmen jälkeen meri näyttää hyisen harmaalta. Puhurimainen sivutuuli keikuttaa laivaa. Kuuluu tuulen ujellusta, vihellystä ja puhinaa. Välillä laiva tärisee aallokon voimasta. Merelle on noussut vaahtopäitä. Tykkään laivan keinahtelusta ja rajusta merenkäynnistä.

Näissä kuvissa meri on vielä suht rauhallinen.

Laivan infosta, ystävälliseltä purserilta tiedustelin reittiä Travemündestä Lübeckiin. Kuulemma en voi kävellä sinne jonkun tunnelin takia. Pitää ottaa bussi.

Yövyn vielä laivassa lisähinnasta (34 €, sis. aamupalan). Olenpa sitten aamulla virkeänä seikkailemassa - selvittelemässä Lübeckissä minne ja miten taas eteenpäin.

Vähän huolestuttaa, jaksaako rankani kantaa ylipainavaa rinkkaa. No, se sanoi, että kyllä me pärjäillään, otetaan päiväkerrallaan.

Matkalla Travemündeen

Parhaillaan olen ylittämässä Itämerta Finnlinesin M/S Finnmadellä.

Viikolla näytti, että koko matkanteko peruuntuu: oli hammasongelmaa, oli selkävaivaa. Molempiin sain ajoissa apua.

Vielä perjantaina sain ajan terveyskeskuslääkärille. Se oli rauhoittava käynti, sillä tutkittuaan selkäni lääkäri totesi, ettei mitään vakavampaa, kiputuntemukseni ovat lihasperäisiä, ja määräsi vain kipugeeliä. Ei särkylääkettä! Tämä ripeä ja lämminhenkinen lääkäri oli oikeassa, sillä jo parin geelin käyttökerran jälkeen selkäni tuntui paremmalta.

Eilen lauantaiaamusella vielä lisäilin rinkkaani viimeisiä tavaroita. Lopuksi punnitsin kaikki. Ja voi kauhistus, nyt rinkka painoi 23 kg, vyölaukku 2.5 kg ja päiväreppu eväineen 5 kg! Aikamoinen kuorma. No, ei auta kuin ottaa kaikki mukaan.

Matkantekoni alkoi eilen hyvin, kun sain kyydin kotiovelta Vuosaareen Finnlinesin laivaterminaalille saakka. Siitä olen kiitollinen.

Laiva lähti merelle 17:00. Tuuli navakasti, mutta laiva vain huojahteli kevyesti. Nukuin mainiosti koko yön, ja olo aamulla oli pirteä.

Tänään sitten aamukahvilla baarissa ihailin kaunista merinäkymää. 

Aurinko paistoi suurien ja vaaleiden pilvipalleroiden seasta. Meri on upea. Merenkäynti oli pientä ja tasaista vaikka ulkona navakka tuuli. Kannella sain varoa ettei tuulenpuuska vie kännykkää kädestä.

Koko päivän merellä, tämä on onnea!

Aamulla Lübeckiin, mutta millä ja miten, sitä selvittelen seuraavaksi.

Lauhaa taas

Pakkasherra käväisi täällä etelässä ja toi näkösälle kauniin talvenalun lumipeitteineen. Eipä vaan viihtynyt pitkään. 

Aamuvarhaisella oli kova vesisade. Lunta oli enää pieninä, likaisina kasoina muutaman pensaan ja puun juurella.

Vesisade tyrehtyi sentään jo kahdeksan aikoihin. Tummat sadepilvet alkoivat väistyä. Oli mainio keli ajaa Turkuun hammaslääkärille.

HammasPulssissa on osaava hammaslääkäri, siellä on ollut aina ilo käydä. Monesti olen saanut häneltä apua niin pieniin kuin hankaliin hammasongelmiin.

Ripeästi ja taitavasti hän tänäänkin hoiti paikkauksen. Saatiin vielä lohkeama paikattua, mutta kovin on hammas matalaksi käynyt. Kiitollinen olen, kun kaikki omat hampaat ovat vielä tallella.

Paluumatkalla aurinko pilkisti, lämpömittari näytti plus viisi astetta.

Iltasella aloittelin rinkkani pakkaamista, viimeinkin. Painoa kertyy väkisinkin. Ilman toalettijuttuja, eväitä ja vesipulloa rinkka painaa jo seitsemän kiloa. Jotakin pitää jättää pois, mutta mitä, siinä mulla pulma huomiseksi.