Kevät kukkien saapui

 Lauantaina teki mieli sanoa, että huh hellettä. Ihanan lämmintä on ollut useita päiviä.

Valkovuokot ja leskenlehdet kylpevät suurina mättäinä auringonpaisteessa. Jopa sitruunaperhonen liitelee tien poikki, ja toinenkin. Lehtipuiden ja pensaiden silmut ovat lähtövalmiina vihertämään. 

Meri kimmeltää ja säteilee. On tämä kevätaika kaunista ja häikäisevän valoisaa. Kelpaa ulkona fiikata, flaneerata ja kuunnella lintujen lirkutusta. 

Tänään maanantaiaamusella sää vaihtui viileämmäksi ja viimein oli vähän vettäkin ripsinyt. Mutta kunnolla vettä saisi tulla. Vesisadetta kaipaavat pellot, niityt, ruohikot, niin luonto kaikkinensa. 

Vettä, vettä, enemmän vettä huuhtomaan talvenjälkeiset pölyt, siitepölyt – siis toivon kunnon pesua kehiin!

Verkalleen, verkalleen

 se kevät saapuu. Saapuu tänä vuonna vain hieman myöhässä. 

Kevään merkkejä aamusella: fasaanin terävä kieunta, kyyhkyjen huhuilu, tinttien ja muiden pikkulintujen sirkeät viserrykset.

Jopa valtava varis kuusen latvassa raakkui mahtavasti: Usko pois kevät on tulollaan!

Näkinkenkiä kanoille

 Helsingin Sanomien vanhasta mainoskuvasta muistui aika, jolloin meillä kotona oli pieni kanala puuvajan vieressä. 

Kerran vanhempien ollessa koko päivän tai useamman poissa sain tehtäväksi huolehtia kanoista. Siihen kuului katsoa, että juomakipossa tai -kaukalossa oli aamuin illoin puhdasta vettä ja kanoilla jyvillä. Päivällä määrättyinä aikoina kävin heittämässä kauhallisen tai pari jyviä.

Navetan oven vieressä oli pari äidin hommaamaa näkinkenkäsäkkiä. Tuona päivänä piti minun myös niitä kauhallinen viskoa. 

Rullasin valtavan paperisäkin suun auki ja jäin ihastelemaan ihanan hentoisia pieniä näkinkenkiä; olivat kuin pastillikarkkeja. Teki mieli maistaa, ja maistoinkin, varovasti pureskelin… Sitten myöhemmin kysyin äidiltä, että voiko niitä syödä? ”Ei niitä saa syödä!”, kuului vastaus. 

Mainoksen lupaus taisi pitää paikkansa, siis se, että kananmunista tulisi vahvakuorisia. Nimittäin yhtenä kertana veljeni kiikutti pyörällä Torikan osuuskauppaan liukkaalla kelillä korillisen siskoni ja minun pesemiä kananmunia. Liukasta oli, veli kaatui pyörällään. Housut meni polvista rikki, mutta kananmunat säilyivät ehjinä. 

Kaunis talvi jatkuu

Niin kuin olisi talvi, jälleen

 Niin ku- ja aivan kuin -puhe on tarttuvaa ja ärsyttävää, niin ku minusta. Tuskinpa tekoäly tuottaa ja toistaa moista tekstiä.

Telkkarissa jotkut kommentaattorit ja esiintyjät (esim. viime Kulttuuricoktailissa) toistavat mainittua lähes joka lauseessa ikään kuin vakuuttaakseen sanomisiaan, vai miksi? 

Kun  poistan sanomisista kaikki niin ku- ja ikään kuin -sanomiset, sisältö jää ikään kuin hyvin suppeaksi. Mitä olennaista jää kuulijalle? 

Luulen, että Chat GPT suoltaa ikään kuin parempia lauseita, tosin en ole kokeillut. 

Kun ohjelmassa mainitut sanaparit alkavat toistua lähes joka lauseessa, lopetan kuuntelun. Katsos, niin ku luotettavuus kärsisi. 

Lumenaurauksen jälkeen olemme tontilla ikään kuin motissa. Raskasta on suojalunta vanhojen siirrellä.

Koskikara

 Viime maanantaikävelylläni havaitsin yllättäen koskikaran Vähäjoen lumilohkareella. 

Joki oli monin paikoin jäässä, siksi kai oli tullut näkyvimmälle paikalle tiirailemaan.

Sen jälkeen kun tuossa joessa koskikaran eka kerran näin, vuosia sitten, olen aina ohi kulkiessa sitä tähyillyt, mutta ei ole tullut näkyville. 

Viimeksi aivan läheltä näin koskikaran hyppelevän ja vauhdikkaasti liitelevän kiveltä kivelle Fiskarsin joen kivillä rautaruukin lähistöllä; eipä se juuri tuolloin paikalleen pysähtynyt. 

Toisin oli nyt: vain kerran toiselle lumilohkareelle lennähti. Olipa riemastuttavaa, ihan mahtava ilmestys!

Talvi kuin kevät

Talvi jatkuu, vaikka välillä näyttää kuin kevät olisi. On ollut jo tovin sateettomia ja muutamia aurinkoisia päiviä. 

Varsinkin perjantaina sain kävellessäni nauttia upeasta auringonpaisteesta useamman tunnin. Lumikasoja ei juuri näkynyt. 

Ja tänään sunnuntaina pikkupakkasen huurruttamat lehtipuut koristavat luontoa tarjoten taiteellisia näkymiä ja elämyksiä kuin museossa ikään. 

Kaunista, kovin kaunis on tällainen lumeton talvikin.

 * 

Kant, Immanuel (2022). Pedagogiikasta. Suomentanut Markus Nikkarla. Johdannon kirjoittanut Juha Hämäläinen. Helsinki: Gaudeamus. 184 s. 

Selkeä ja tärkeä teos kaiken kaikkinensa. Miksi? No, tutustu itse kirjaan, jos ihmisen kasvatus kiinnostaa: fyysinen- ja käytännöllinen kasvatus, kasvatuksen tehtävä jne.

Kauniita pakkaspäiviä

 Muutamana päivänä tässä olen saanut lenkkeillä upeassa talvisäässä. 

Luonnossa kimmeltävät lumipeitteet, säkenöivät jäähileet puiden ja pensaiden oksilla.

 Sanani eivät riitä kertomaan, sanoittamaan, kuvaamaan silmiä hivelevää luonnonkauneutta. 

En yritäkään vaan keskityn kokemaan luomakunnan näkymiä sanoitta: lumen kerroksellisia muotoja, heijastuksia, varjoja, sävyjä, kimalluksia, vastakohtaisuuksia ja kuuntelemaan hiljaisuutta. Vangitsevaa – meditatiivista.