Córdoba - väkeä ja tungosta

Se on siestan aikaa Espanjassa, siksi  on ollut paljon ihmisiä kaikkialla ja hotellit täynnä. Pikkuhiljaa tänäänkin kadut täyttyivät ihmisistä ja puheensorinasta.

Aamulla mennessäni rautatieasemalle aikataulua selvittämään kävelin ihastuttavan, värikkään ja suuren puiston halki. 

Olen nyt useampana päivänä astellut näitä Córdoban katuja ja alkavat jo tutuiksi käydä. Tuntuu, että päivittäinen tallominen katukivetyksillä ottaa enemmän jalkojen päälle kuin kävely vuoriston poluilla.

Viimeisen päivän kunniaksi otin kunnon pizzan Pizza fresca 4 quesos Cabana/cheddarjuustoa/roquefort/mozzarella, siis laatujuustoilla.

Tulopäivänä herkuttelin kahvilla ja valtavalla milhojaksella.

Tortilla patatas käy hyvin lounaasta.

Moskeijakatedraalin ympäristö vaikuttaa olevan suosituin. Eikä ihme, on sen avarat edustat, kadut ympärillä, puisto, seinämät vaan niin huikean kaunista katseltavaa. 

Paljon olisi vielä nähtävää ja tutustumista, mutta näinä päivinä ehdin kuitenkin aika hyvin perehtyä kaupunkiin.

Córdobassa

Jo kolmatta päivää olen kierrellyt Córdopan katuja ja toreja. On ollut aurinkoista ja lämmintä kuljeskella.

Puente Romano

Córdopan Moskeijakatedraaliin oli pitkä jono.

Aamut ovat viileitä, mutta tarkenen ilman käsineitä. Yhdentoista kieppeillä lämpötila on jo lähes parikymmentä astetta.

Olen ihmetellyt täällä valtavaa ihmismäärää kaikkialla - tänäänkin arkipäivänä - tungosta kaikkialla missä kuljenkin. Aamuisin kahvilat ovat niin täynnä sekä sisällä että sen edustalla ulkona, etten meinaa istumapaikkaa löytää. Kun viimein jonotettuani ja pöytään päästyäni kahveineni ja paahtoleipineni huoahdan helpotuksesta, voin nauttia vilkkaasta puheensorinasta, tohinasta ja elämästä ympärilläni.

Aamukahvittelun jälkeen astelin jo toistamiseen moderniin turisti-infoon pyhiinvaellusreittiä selvittämään. 

Jokin minua ajaa siihen vaikka on jo käynyt selväksi, etten voi varpaan takia tällä kertaa lähteä vaeltamaan - eikä ole edes vaelluskenkiäkään mukana. Toimin kuitenkin kuin olisin lähdössä. Olen selvittänyt alberguet, lähtöpaikan, reitin jne. 

Santiago-kirkon ovi. Kirkko oli suljettu, mutta satuin pääsemään sisälle ja sain leiman passiini.

Reitin opastekin löytyi Augustin Morenonkadulta.

Tämä kujamainen katu on jo pyhiinvaellusreittiä.

Oikeastaan se oli viimeinen niitti asialle kun kuulin, että reitti kulkee maaseutujen halki eikä etappien välillä ole baareja eikä kyliä, joissa voisin levähtää. Lisäksi etapit ovat sen verran pitkiä, ettei kuntoni riitä. 

Huomisen päivän olen vielä tässä mukavassa ja eloisassa kaupungissa.

Córdobaan

Viime yön nukuin aika levottomasti. Voi olla, että aamuinen herääminen ja junamatka jännitti, mutta koko yön kuului ihmisten äänekästä mölyämistä vähän joka puolelta. Vasta kuuden seitsemän aikoihin rauhoittui.

Varttia yli seitsemän pujahdin painavan rinkkani kanssa pensionaatin ovesta ulos kohti juna-asemaa. Oudolta tuntui hämyisessä kaupungissa marssia 12 kilon rinkka selässä. Ja kyllä sen huomasi, etten ole rinkan kanssa vähän aikaan jaloitellut - oli vähän vaappuvainen olo ja paino tuntui koko yläkropassa.

Kaduilla oli rauhallista, vähän liikennettä ja ihmisiä.

Öinen metakka sai mielikuvitukseni liikkeelle. Aamuyöstä pälkähti, että jos minut vaikka ryöstetään, sitten vasta pulassa olen. Ja kun se tunne ei hellittänyt, siirtelin vyölaukusta ennen lähtöä pankki- ym. kortteja ja käteistä sinne sun tänne taskuihin. No, se toimenpide oli turhaa, rauhassa sain kävellä. Nyt kesti vain puolisen tuntia asemalle, ja kunnon hien sain pintaan.

Junan ikkunapaikalta sain katsella laajoja oliiviviljelmiä ja vuorikumpareita, joiden reunamilla kiemurteli polkuja. Ajattelin, että kivaa olisi tuolla rauhassa ja maisemia ihaillen vaeltaa. No ehkä ei kuitenkaan tuon painon kanssa.

Kahden pysäkin jälkeen, vähän päälle tunti kului, niin olin jo perillä. Aurinko paistaa lämpimästi täälläkin.

Málaga - rautatieasema

Pensionaatistani rautatieasemalle kului ripeästi kävellen melkein tunti.

Asema on kuin iso moderni ostoskeskus, ja onkin.

Nyt reitti sinne on selvä ja lippu ostettu aamuiseen junaan Córdobaan. 

Tänään taitaa olla lauantain tapainen - laiskuuttani en ole selvittänyt - kun liikennettä ja ihmisiä on pilvin pimein kaduilla ja toreilla aamusta alkaen.

Takaisin pensionaattiini kuljin kiireettömästi hissun kissun, ja jälleen aurinkoisesta säästä nauttien. Viileähkö aamu muuttui yli 20 asteiseksi, ja sinitaivas pilvettömäksi.

Tällä erää Málgassa viimeisen päivän kunniaksi kävin syömässä kunnon ja edullisen lounaan, alkukeittoineen, pääruokineen ja kahveineen teki yhteensä 7,50€.

Rinkkaa alustavasti pakkaillessa taivastelin ottamaani valtavaa vaatemäärä. Taas aivan liikaa, kuin olisin pakkaskeleihin varustautunut. Aamulla sitten aikaisin 12 kiloa selkään ja rivakasti rautatieasemalle.

Málaga - aurinkoa ja valoa

Upea ja lämmin sää sen kun jatkuu. Aamulla telkkarin sääkartta oli täynnä auringon symboleita.

On ollut nautinnollista flaneerata, kuljeskella täällä ympäriinsä omaan tahtiini. Ajattelen, että mitä väliä vaikka harhailen, enkä ymmärrä kieltä, kuljeskelen hitaanpuoleisesti jne. kun minulla on tämä vapaus ja terveys - olen kiitollinen.

Majapaikkakin järjestyi - aamulla menen junalla Córdobaan ja yövyn siellä.

Tänään pitää tutkailla vielä reittiä rautatieasemalle ja ostaa junalippu.

Huomaan, ettei varpaan kynsivalli, toisin kuin mieleni, oikein pidä pitkästä kävelystä, vaan on ärtyneen oloinen. Tästä kehkeytyi nyt vallan erikoinen vaellusreissu, mutta mukava.

Kiitos muuten kommenteista, kiva saada niitä, en vain pysty vastailemaan. Netti on täällä muutenkin mahdottoman hidas, en meinaa saada postauksia julkaistuksi.

Málaga - kävelyä

Tänään kävelin pitkät matkat ja monta tuntia keskustassa ja laitamilla.

Aamulla näet sain kuulla pensionaattini olevan viikonloppuna aivan täynnä ja että muillakin pensionaateilla, hostelleilla jne. on täyttä. Tuli pieni pulma, mihin nyt lauantaina yöksi.

No, siitä sitten aamupalan jälkeen kipaisin turisti-infoon lisätietoa saamaan. Selvisi, että yhdessä hostellin tapaisessa olisi vielä yksi paikka vapaana, mutta sinne on mentävä kiireesti paikan päälle varausta tekemään.

Ennen kuin sen majapaikan löysin sain taivaltaa ensin jalkaisin tovin ja lopuksi bussilla.

Harmikseni majapaikka osoittautui hankalaksi, tuli melkein pakokauhu että täältä pois, ei tänne.

Sitten päätin yrittää kävellä takaisin rautatieaseman kautta. No se paluumatkakin oli varsinaista kiertelyä, kaartelua ja harhailua kaikkiaan kolmisen tuntia. 

Viimein perille päästyäni tunne oli mahtava - olin selviytynyt, ja ilmakin oli upea kävellä. Aurinko porotti täysillä, tuuli lämmin henkäys.

Huomisen päivän ja yön voin vielä majailla samassa pensionaatissa.

Málagassa

Málagassa nyt sitten olen jahkailusta huolimatta, ja mukavalta tuntuu. 

Voi, mun rinkkani on aivan alimmaisena maassa tuon punaisen ja seuraavankin laukun alla.

Eilen iltapäivällä saavuin. Lentokentällä vastassa oli lauha, lempeä ilma ja lämmintä 22 astetta. 

Infosta sain tietää, että vartin kuluttua bussi A menee keskustaan. Sinne ensi hätään ja sitten etsimään majapaikkaa. Vähän sain ihmetellä, että missä jäisin pois, mutta ajattelin että ollaan nyt kyydissä päätepysäkille saakka. No rautatieasemalle tulin. Kyselemällä löysin vaatimattoman pensionaatin. 

Pientä totuttelemista taas on ennen kuin puuhat sujuu rutiinilla. Majoituttuani ilta oli vielä nuori, joten lähdin iltakahville ja tutustumaan lähistöön. 

Majapaikka on aika viileä nukkua. Onneksi otin villakerraston ja paksut villasukat mukaan. Huoneessa ei ole, eikä taida olla koko talossa, lämmitystä. Jaettava suihkutila on käytävän toisella puolella. Sinne mennessäni minun pitää muistaa ottaa kaikki tarvittavat mukaan ja lukita ovi mennen tullen. Vähän jännää.

Kaiken kaikkiaan ensimmäisen yön sain mainiosti nukuttua. Ei minua rämistelyt ja kolinat häirinneet. 

Tänään kävin muun muassa huikean kauniissa katedraalissa. Flaneerasin aurinkoisilla kaduilla pitkät matkat sinne tänne. Kävin myös selvittelemässä mahdollista vaellusreittiä. 

Todennäköisesti kuitenkin varsinainen pyhiinvaellus jää väliin, sillä isovarpaan kynsivalli on vieläkin hoidosta huolimatta arka. Ja oikeastaan jalkahoitajakin kielsi vaellukselle lähtemisen. En siis ottanut edes vaelluskenkiä mukaan. Vähän se harmittaa, kyllä tekee kovasti mieli kävelemään poluille ja teille. Saas nähdä, mitä se mieli tässä vielä keksii.