Lisensiaattiseminaari

Tervetuloa 19.12.2011! Metsätieteiden talo, 5. kerros ja sali sh 14 (huone 541), Latokartanonkaari 7, Hki

Olipa jännittävä tilaisuus esitellä tulkitseva käsitetutkimukseni. Koko tutkimusprosessi on ollut eräänlainen kooste kokemuksistani työelämästä, opiskelusta ja johtamis- sekä organisaatioteorioiden pohdinnoista. Nyt se on ohi. Tarkastajien kommentit ja kritiikki olivat arvokkaita. Sain niistä hyödyllistä pohdittavaa tulevaisuuden varalle.
Kiitos kaikille osallistujille!

Havaintoja

Pieni punatulkku seuraili kulkuani, lensi puusta puuhun.

Joku paikka pettää?

Kulkiessani Puranpojantietä mäkeä ylös (ennen järveä) vasemmalla ojassa erottui paksu ruskea  massa. Se erottui selvästi, kun alempana solisi aivan kirkas ja puhdas vesi. Jäin siihen ihmettelemään, että mitä tuo nyt voi olla, ruosteen värinen mönjä, kunnes hajusta tunnistin. Sitä "itteään" se oli.

Pakkaspäivä

Kesän rankkasateet saivat ikävää tuohoa aikaan.

Kaunis, kuurainen maisema ja aurinkoinen sää innoitti lenkille ja harjoittelemaan videointia.

Vielä joulukuussa jaksoi ruusu tehdä nupusta kukan.

Joulukatu

Mukavaa kun perinne Joulukujasta Postikujalla säilyy. Avaúspäivänä oli valtava tuuli ja kova vesisade. Vettä tuli n. 24 milliä, mikä on harvinaista tähän aikaan vuodesta.

Harmi vaan, etten saa otettua hämärässä selkeää kuvaa kamerallani. Päivällä otetuissa taas ei näy tunnelmallisia valoja.

Joulukuusi

Kova tuuli keikuttaa tätä pientä kuusta

Iloksemme tuovat joulukuuset, joita on ilmestynyt kuin sieniä sateella pihoille ja julkisiin tiloihin, valoa lumettomaan ja pimeään talveen ja joulunodotusta mieliimme.

Jostakin luin, että joulukuusen historian katsotaan alkaneen 1400-luvun Saksasta. Suomessa joulukuuset tulivat ensin säätyläiskoteihin ja myöhemmin koko kansan pariin. Kansakoululaitos on ollut maassamme merkittävä kuusiperinteen yleistäjä 1800-luvun lopulta alkaen. Kouluissa kuusijuhlat olivat nimenäkin yleisessä käytössä noin 1970-luvulle asti. Nykyisin kuusijuhla on tainnut jäädä historiaan, mutta kuusi kynttilöineen ja koristeineen on juhlistamassa koulujen joulujuhlissa vielä nykyäänkin.

Lenkkireitti

Iso muovinen mansikka Puranpojantien varrella. Puinen toimisi paremmin hiilinieluna.

Puranpojantieltä tämäkin. Nyt en muista lammen nimeä?

Huomaan, että liian usein tulee ”kiireessä” lähdettyä lenkille samaa reittiä pitkin. Tänään innostuin kulkemaan vastakkaiseen suuntaan, jota pitkin en ole aikoihin kulkenut. Virkistävää oli nähdä, miten ympäristö on muuttunut Jokelan koulun ja entisen Fortumin lähistöllä.

Puranpojantietä pitkin en ole aikoihin käyskennellyt. Viimeksi, kun siellä päin kuljin, ei tainnut tiellä olla edes nimeä, tai ei ainakaan tienviittaa. Useita uusia omakotitaloja on tullut tienvarteen ja kävelytienpätkäkin. Eikä mikään ihme, kun muutaman askeleen päässä on koulut, päiväkoti ja keskusta. Valtava mansikkapelto ja mehiläiskennojakin on ilmestynyt tien varteen. Upeaa on astella lumettomassa maisemassa, auringon valossa ja lämpimässä säässä. Mieli ja sielu nauttivat metsä-, pelto- ja vesimaisemista, joita lähistöllä riittää.

Huomenna ensimmäisenä adventtisunnuntaina Postikuja muuttuu Joulukujaksi (tai Valokujaksi). Se on merkki joulunodotusajan alkamisesta. Hyvää joulunodotusaikaa teille kaikille, Eder alla!

Lehtipuiden siimeksessä

Lehtipuun tunkemana vinoon ja toispuoliseksi kasvanut havupuu

Koivun oksat pieksevät havupuiden latvustoa vahingoittaen sitä.

Talven alkaessa, kun lehtipuut ovat paljaina, näkee hyvin missä olisi perattavaa ja pelastettavaa. Olisi todella hyvä antaa tilaa arvokkaille havupuukasvustolle kasvaa, vaikka vain reikäperkausta tehden. Tähän aikaan vuodesta näkee hyvin missä sille on tarvetta.

Sitä paitsi minusta on ilo nähdä havupuiden rehevä kasvu. Risukot, väärärunkoiset ja mutkaiset, toispuoliset ja kitukasvuiset puut eivät voi ilahduttaa kenenkään silmää. Ohi kulkiessa kuulen niiden kitisevät ja huutavat apua runkojen hankautuessa toisiinsa ja oksien piiskatessa vuosikasvustoa.