Kevät pukkaa päälle, ei mahda mitään – auringon voima on armoton – se sulattaa lumikasat ja lumet katoilta vesinoroiksi.
Se ohentaa jäät läpinäkyviksi...
Päivien valoisuus herkistää ihmismielen, saa linnut visertämään...
*
Kevät. Ajattelen sitä, katselen sitä, sanon sen, ja tunnen ettei se ole sana, ajatus, tahi ajatus, tahi se mitä näen. (Paronen, Samuli 1990: Maailma on sana, s. 79)
