Pianosti, pianosti

Tänään sade taukosi ja aurinko kurkisteli harmaan pilvenreunan takaa. Silloin meikäläinen ponkaisi kevyelle kävelylle. Kävelyllä sateli vähän väliä, mutta eihän sitä olla sokerista tehty, niin kuin välist pruukataan sanoa. 

 Vähäjokipolku 4.7.2020

Alan tästä toeta raivaushomman rasituksista, onneksi, sillä hermoille on käynyt kipuilu koko kropassa ja tämä hissukseen oleminen. Nyt pitää vaan malttaa, ottaa pianosti, eikä rehkiä, ettei näet tule takapakkia. 

Alhaisella pulssilla tuli käveltyä viitisen kilometriä. Kävelyn aikana kertailin taimikonraivauksessa tekemiäni virheitä. Tai siis seikkoja, joiden seurauksena sain viiltävää kipua kiusakseni moneksi viikoksi. 

Tärkeimmät: 1 Jätin verryttelyt ja venyttelyt täysin työn alkaessa ja päättyessä, 2. en huolehtinut riittävästä vedenjuonnista, 3. tauot jäivät aivan liian vähäisiksi, vain yksi kahvitauko ja 4. en ottanut kuuleviin korviini aamuisia varoitusmerkkejä, kuten jäykkyyttä, lieviä kipuja siellä täällä. 

Oli mukamas hirveä hoppu mennen tullen. Ennen lähtöä palstalle oli eväiden pakkaaminen ja auton lastaus. Perillä heti sahamaan puita nurin ja vääntämään rankoja taimien päältä. Kotona auton purkaus, nopeasti suihkuun ja ruokatoimiin. Tällaisen urakan jälkeen olinkin sitten aivan puhki ja niin väsyksissä ettei tullut mieleenkään venytellä. Ja seuraavana aamulla sama toistui. 

Seuraus: koko keho otti perusteellisesti nokkiinsa mennen aivan tukkoon, tulehdustilaan ja sai minut melkein raajarikoksi.