Epävakaista

Toissa päivänä märällä polulla oli ainut yksinäinen kullankeltainen lehti litistyneenä maata vasten. 

 Siinä se hohti kenkäni edessä juuri kun olin ottamassa askeleen. Lehden miltei häikäisevä hehku pysäytti. Jäin tarkastelemaan ja samalla huokailemaan: ei kai vielä syksyä ennusta. 

 Mutta se oli toissa päivänä. Eilinen pitkästä aikaa ihana aurinkoinen poutapäivä  etäännytti moisen ajatuksen syksystä. 

Mutta jo tänään aamusella satoi ajoittain rankasti, välillä tihuuttaen ja välillä poutaa pitäen. 

Toivon, että väliaikaista on tämä suven epävakaisuus, että olisi aurinkoisia päiviä vielä edessä. No on mitä on, on kuitenkin kesä mansikoineen ja mustikoineen. Ja vielä ruusut kukkivat!