Päivä oli pilvinen ja harmaa jo aamusta alkaen. Onneksi oli pouta ja ilma suht lämmin. Kostea tuuli tuntui kylmältä, vielä, lämpimästä pukeutumisesta huolimatta.
Idyllinen, vanha kartanomiljöö huokuu historiaa piha-alueelta lähtien.
Perillä parkkipaikalta flaneerasimme ensi alkuun vanhan navettarakennuksen, Kartanoravintolan, vieritse päärakennukseen, jossa on museokauppa ja kotimuseo.
 |
| Isännän huone. |
 |
| Isännän huoneessa muisteltiin vanhoja esineitä. |
 |
| Keittiössä erinäisiä astioita muistui mieleen, joitakin oli mummun keittiössä. |
 |
| Ruokasali. Tuollaisia pikkuleipiä äitin aina leipoi, aina kun teki. |
Kaikki huoneet kierreltyämme kävelimme ulos seuraavaan rakennukseen, Härkätalliin. Siellä tutustuimme Olli Vikaisen (1915–2005) 100 vuotta -näyttelyyn. Esillä oli Vikaisen maalauksia 1960-luvulta.
 |
| Nimikyltissä lukee: Päärnäspää Halikko (Angelniemi) 2001. Otin kuvan tästä Vikaisen taulusta muistoksi, koska isoisäni vanhemmat lapsineen muuttivat Mynämäeltä Päärnäspäälle. |
Olavi Vikainen on tunnettu etenkin postikorttien ja sarjakuvien tekijänä. Korttien aiheina ovat pääasiassa joulu, uusivuosi ja pääsiäinen. Hän teki myös jonkin verran maisema-aiheisia kortteja.
Härkätallin jälkeen kipusimme puuportaita pitkin ylös korkeuksiin Linnavuorelle. Vaikka ilma oli harmaa ja pilvet alhaalla, näkyi huipulta kauas, kauas.
Linnavuoren laella viivähdimme tovin katsellen joka ilmansuuntaan ja kävellen laidasta laitaan. Oli hiljaista - kuulin vain tuulen suhinaa ja tunsin sen pyyhkäisyt kasvoillani. Sanoin serkulle: "Onpa kaunista, onpa hieno paikka! Tänne pitää tulla uudestaan kesällä eväiden kera. "
No, niin lopuksi laskeuduimme alas välillä pysähdellen, halusin luoda vielä viimeisiä silmäyksiä portailta avautuviin maisemiin.
Olipa hieno retkipaikka. Lämmin syksy kannustaa jatkamaan retkeilyä luonnossa.
VastaaPoista