Kuntoa metsästä

Metsässä käveleminen on tehokasta ja virkistävää kuntoilua.

Metsän tiheikössä nostelen jalkojani yli risujen ja oksien, väistelen kantoja, kumartelen ja puikkelehdin pensaiden vieritse ja alitse. Eikä aikaakaan, kun hengästyn siirtyessäni marjamättäältä toiselle. Hengästyminen on merkki liikunnan tehokkuudesta.

Kummasti sitä venyy marjoihin kurotellessa. Miten ne näyttävätkin aina kauempana suuremmilta kuin edessäni olevat.

Välillä on mukava nousta ja oikaista itsensä kunnolla suoraksi. Siinä sitten hetken levähdän ja katselen puustoa ja latvustoja.

Kahinaa ja risahtelua kuullessani pälyilen hetken ympärilleni: ei kai se vaan karhu tai susi ollut.

Kirjanpainajan tekosia. Kirjanpainajat popsivat kuusen nilan, niin että kuoret irtoavat. Niiden jälkeen tulevat kuoriaiset ja muut lajit.

No, tämäkin kuusi edistää metsän monimuotoisuutta, kun on jätetty kaatamatta, hyvä niin.

Metsäkuntoilusta virkistyneenä kiirehdin kotiin marjamuffinsseja leipomaan.