Lagos - Äitienpäivä

Äitienpäivää vietin täällä lämpimässä ja aurinkoisessa säässä kävellen kaupungin keskustassa. Ajattelin ottaa iisimmin, sillä lauantainen lenkki tuntui jaloissa.

Mutta kun vauhtiin pääsen, ei malta lopettaa. Tällekin päivälle kertyi kilometrejä lähes kahdeksan.

 Lokeilla näyttää olevan täällä oma juoma-ja uimapaikka. Näytti hauskalta, kun ne oikein ryystivät vettä.

 Iltapäivällä tuuli aika lailla, mikä sai Atlantin pärskimään.

 

Äitienpäivä kun oli kävellessä muistelin omaa äitiäni, hänen ja isäni äitiä - kaikki niin erilaisia vahvoja ja osaavia naisia - ja erilaisista oloista. Ruusu heille.

Lagos - Bensafrim - Lagos

Taivas näytti eilen tasaisen harmaalta, mutta aurinkoa oli luvassa. Ja kun oli kova into päästä kävelemään etapille, lähdin eväineni bussilla Bensafrimiin. Tarkoitus oli kävellä paikkaan Barão de São João, vajan kuuden kilometrin päähän ja tulla bussilla takaisin.

No, vartissa olinkin Bensaframissa ja kuppilan edessä puntaroimassa että mihin suuntaan. Kuppila oli jo avoinna, niin sinne varmistamaan reitin alkua, ja kas ihan vain muutama metri, niin olisin päivän etapilla. Mutta kahvikupposta juodessani alkoikin sataa tihuttaa. Lähdin kuitenkin kävelemään. Noin kilometrin päästä pitkässä nousussa sade yltyi, hetkessä kastuin lähes läpimäräksi. Käännyin takaisin ja menin viereiseen kuppilaan sadetta pitämään. Sanoivat, että tunnin kuluttua sade loppuu. Niin tekikin, ei kun uudelleen matkaan.

Nautin tavattomasti olla pitkästä aikaa hiekkatiellä. Etappi kulki maaseudun halki. Nyt näin miten pitkällä kevät onkaan, miltei kesä. Niityt ja tienpientareet värikkäinä erilaisista kukista, kaktuksista, heinistä, perhosia lenteli, hevosia aitauksissaan ja pikkulintusten sirkutusta. Ihan mahtavan upeaa!

Tulin sitten kuppilan kohdalle ja sain kysyttyä, että minkä verran on vielä kilometrejä määräpaikkaani. ”Noin kolmisen kilometriä, huomaat kun iso mainos tulee vastaan”, nainen sanoi. Kuljin ja kuljin näkymiä ihastellen ja opasteita seurailen.

Tulin johonkin keskustaan, oli huoltoasemia, suuria tavarataloja kadun molemmin puolin mainoskyltteineen. Noitako se nainen tarkoitti, olenkohan jo perillä, pähkäilin. Kysyin vastaantulijalta, että mistä lähtee bussi Lagosiin? En uskonut, kun hän sanoi useaan kertaan, että sinä olet nyt Lagosissa, että mihin sinä haluat mennä. Lagosiin, toistelin minäkin.

Aloin olla aika hämilläni, eikä missään lukenut Barão de São João. No kuppilaan sitten tiedustelemaan, alkoi olla nälkäkin. Ajattelin, että nyt on otettava iisisti, syön ensin rauhassa tämän keiton ja kyselen sitten, että missä olen. Lämmintä vihanneskeittoa lusikoidessa, katselin ulos ja aivan kuin mäen alla olisi jotain tuttua, olenkohan kävellyt tuolla. Miten kummassa voin olla Lagosissa? No, sitten otin kartan esiin ja aloin kysellä, että missä olen, että tuonne olin Bensafrimista menossa. Muuan asiakas tuli avuksi ja todentui että Lagosiin olin tullut, enkä ollut edes kaukana majapaikastani.

Semmonen hassu stoori. Kilometrejä kertyi päivälle 14 ja lenkki oli hieno maisemallisesti, tie oli hyvä kävellä ja nousuja sopivasti. Ja pääsinpäs noista lokeista eroon useiksi tunneiksi.

Lagos - Kukkia kaikkialla

Kuivuudesta huolimatta luonto täällä jaksaa kukkia. Jopa kuivassa heinikossa loistaa yksittäisiä värikkäitä kukkia siellä täällä. Ja ruusuja! Ne viihtyvät, antavat suuria ja niin ihmeen kauniita kukintoja.

 

No tänään kun astuin majapaikkaani ovesta kadulle ja katsahdin ylös, niin lokki se siellä katolla oli tähyilemässä, aivan kuin sanoen, että mihinkäs sitä nyt taas.

Käväisin turisti-infossa tiedustellakseni vaellusreittejä. Sitten huomasin vitriinissä opaskirjasen ja pyysin nähdä. Ja kappas, sivuilta löytyi kävelijöille erilaisia polkukarttoja etapeista. Siitäkös innostuin; noille poluille sitten vaan! Ehkä jo huomenna, katotaan.

Lagos -

Täällä on pari päivää ollut pilvisempää, mikä tuntuu mukavalta täyskirkkaiden päivien jälkeen.

Yleensä aamuisin lähden ulos lenkille mielellä, että katsotaan mitä tänään tulee kohdalle. No, eikös tässä yhtenä päivänä tullut kohdalle silmälasiliike.

Poikkesin sisään katsellakseni uusia aurinkolaseja, sellaisia leveämpi linssisiä kuin mitä mulla oli. Oikeastaan ne ovat olleet mulla varalaseina, paremmat näet menivät varastetun rinkan (Punapään) mukana. Liikkeessä oli komea ja avulias nuormies esittelemässä erimallisia aurinkolaseja. Eikä siinä mennyt kuin tovi, kun astuin ulos hienot aurinkolasit silmilläni.

Oli aurinkobrillien valinta kuitenkin sen verran vaativaa, siis se päättäminen, että vaati heti kahvit lähimmän kuppilan terassilla.

Eikös lokki tullut siihen lähitasanteelle heti kyttäämään. Seisoi siinä muina miehinä, mukamas ikään kuin ei minua huomaisi. Tuijotin takaisin uusilla aurinkobrilleilläni, ei auttanut, siinä seisoi. Vasta kun auto takana käynnistyi, säntäsi se lentoon, etäämmälle tietysti kyttäämään.

Lagos - Etelänselkälokkeja

Tasan kuukauden olen yhtäkyytiä ollut matkoilla ja täällä Lagosissa 25 päivää. Alan tottua lokkien äkillisiin rääkäisyihin ja kotkotuksiin.

En enää niin hätkähdä lokkien kirkuntaa ja kiekumista, vaikka kyllä ne moninaiset äänet vieläkin jaksavat toisinaan ihmetyttää.

Välillä epäilin, ovatko lainkaan lokkeja. Hoksasin äänittää pienen pätkän Williamille ja tuota pikaa sain varmistuksen että etelänselkälokkeja ovat.

Lokit ovat piirittäneet koko kaupungin, kävelenpä missä vain näen niitä katoilla ja tasanteilla kyttäämässä, ikään kuin vahtia pitämässä; tuntuu kuin pitäisivät minua jatkuvasti silmällä. No, nyt vähän liioittelen.

Lagos - Aamulenkillä

Keskiviikkona, vapunpäivänä oli todella lämmintä minun kävellä. Ystävä suositteli aamulenkkiä, se voisi jaksamisen kannalta olla soveliaampi ajankohta lenkille.

 

Niinpä sitten eilen tuumasta toimeen. Kevyen kevyt aamupala ensin ja sitten ripeästi ulos. Olin ulkona kahdeksan maissa ja 14 asteen lämmössä. Enkä ollut suinkaan ainoa siihen aikaan, vaan juoksijoita ja kuntokävelijöitä tuli vastaan ja ohitti vaikka kuinka. Ja millä vauhdilla! No, olihan ilma mitä parhain: raikas ja hyvä hengittää.

Kävelin Sagresin suuntaan puolitoista kilometriä ja sitten käännyin takaisin. Verkkaisemmalla paluumatkallani ihailin sivullani helmeilevää, kimmeltävää merta ja sen loivia maininkeja.
Kerrassaan kaunista, valoisaa ja lämmintä!

Camino siinä kävellessä putkahti mieleen. Silloinhan aina lähdin alberguesta ulos seitsemän ja kahdeksan välillä, jolloin ilma oli raikas ja kostea yön viileydestä, ja monesti ilman aamukahvia.

Sitäkin mietin, että mitä tämä nyt tarkoittanee, että tänne Lagosiin jäin... Rinkkakin tuossa sängyn päädyssä on hissukseen, eikä ole Caminon kuisketta kuulunut.

En ole muuten vielä osannut uutta rinkkaani nimetä. Yleensä se on mykkänä sinisenpuhuvana. Rinkka-Punapää oli seurallisempi tai enemmän äänessä. Tähän nykyiseen en ole vielä saanut otetta.

Lagos - Vapunpäivä

Rattoisasti sujui vapunpäiväni täällä valossa ja lämmössä. Enimmäkseen tuli käveltyä uusia kohteita etsien. Kuljin nousuja ja rappuja ylös ja alas, välillä en oikein tiennyt missä olin.

Ja meri pysäyttää ohi kulkiessani, sitä katselen, se kun näyttäytyy erilaisena päivittäin: vihreänsinisen eri väreissä loivine maininkeineen.

Vähän liian lämmintä oli minun eilen kävellä (31° näytti apteekin lämpömittari), mutta taas niin valoisaa ja kaunista kaikkialla.