Rodez - Toulouse - Barcelona

Alkoi pelottaa ainainen kylmyys majapaikoissa. Tuntui, ettei siitä minulle hyvä seuraa. Lisäksi ylimääräistä vaivaa ja huolta muille ja itsellekin koitui majapaikkojen aukiolon selvittämisestä.

Vähän haikealla mielellä jätin pyhiinvaellusreitin nimeltä Via Podiensis. Minulta jäi siis reitin viimeiseksi paikaksi Espalion. Erosin reitistä, kun otin bussin Rodeziin.

Aurinkoista oli aamusella jo yhdeksän paikkeilla, mutta kylmää, -5 °C

Yllä Toulousen iso rautatieasema.

Ja vielä kauemmaksi ajauduin reitistä lähtiessäni junalla Rodezista Toulouseen.

Rodez ja Toulouse olivat molemmat hyisen kylmiä ja tuulisia paikkoja. En voinut ajatellakaan niihin sen enempää tutustumista. Molemmat vaikuttivat minusta kolhoilta ja ankeilta. Kesällä lienee toisin.

Outoa sekin, että tupakointi on niin yleistä kaikkialla. Tumpit heitetään kadulle, niitä on kaikkialla, niin kuin koiran kakkaakin. Pitää katsoa, mihin astuu, vähän kuin etapilla vaikeassa kohdassa on katsottava, mihin kivenrakoon jalkansa asettaa, että pysyy pystyssä.

Eilen muuten hermostuin kovasti. Olin näet ostamassa tuoretta patonkia ja miten osuinkin sellaiseen kauppaan, jossa ei ollut ihmiskassaa vaan automaatti. 

Tulin siihen automaatille, eikä aavistustakaan mitä tehdä. Yritin sanoa opastavan näköiselle naiselle siinä lähituntumassa, jos hän auttaisi.

"Valitse kieli", hän sanoi. Valitsin, silti en bonjannut niitä kuvasymboleja. Katsoin taakseni, näin pitkän jonon ja sit sanoin, et pidä patonkis. Jätin sen siihen ja olin poistumassa. 

Vasta siten nainen tuli avukseni, painoi niitä kaiken maailman kuvasymboleja ja sanoi, että maksa nyt. Patonki maksoi 29 senttiä, laitoin 30 senttiä johonkin ja eikös ne tulleetkin takaisin, joka ainoa. 

Katsoin hölmistyneenä näyttöä, sitten tajusin, piti vielä painaa jotain ikonia. No, onnistui viimein, ja koppaan kilahti yksi sentti takaisin.

Alkaa mennä ylen vaikeaksi meikäläiselle. Alkaa olla vain erilaisia automaatteja tarpeillesi ja jokunen ihminen niiden vierellä opastamassa. Mutta ilmeestä päätellen nekään ihmiset eivät haluaisi tehdä sitäkään työtä.

Toulousessa en sen kauempaa viihtynyt, vaan aamusella kiiruhdin rautatieasemalle selvittämään, pääsisinkö lämpimämpään Espanjaan. Ja kyllä vain, siitä sitten lippua ostamaan.

Lippujono olikin valtavan pitkä. Tuumailin, että onneksi tulin tänne ajoissa. Jonossa tulin äkkiä varovaiseksi, kun tyyppi tuli liian tai oudon lähelle. Varkaita näet pitää varoa. 

Tulevat vaivihkaa lähelle käsi takin alla piilossa ja hivuuttavat huomaamattasi rinkan tai vyölaukun vetoketjun auki. No, en tiedä oliko aihetta vai ei olla varuillaan.

Junassa lämpimässä oli mukava katsella ohikiitäviä maisemia. Katselin pilvetöntä sinitaivasta ja karjaa vihrellä niityllä. 

Vihreyttä oli paljon ja auringonpaistetta. Talviajasta kertovat vain lehdettömät ja harmaat lehtipuut.

Narrabonnessa oli junanvaihto. Junan lämpömittari näytti, että ulkona on +13 °C! 

Maisemat muuttuivat vain kauniimmiksi ja erikoisemmiksi. Horisontissa siinsivät vuoristot, oli komeita hiekkaharjuja ja valtavia viininviljelysaluita.

Perillä Barcelonassa olin noin 16:37, aurinko paistoi vielä ja oli lämmintä 10 °C. No niin, taidanpa viivähtää hetken täällä, mutta katsotaan.

St-Chély-d'Aubrac - Espalion - Rodoz

Eilen keskiviikkona pistin taas vauhtia tähän kulkemiseen, ts. autolla suoraan seuraavaan paikkaan Espalioniin.

Tiistai yö oli majapaikassa niin kylmä, että vessaankin piti mennä takki päällä. Ja vasta aamuyöllä sain nukuttua, kun huone lämpeni.

Siitä sain puhtia, että nyt pitää ajoissa lähteä livohkaan, hyvän sään vallitessa, mutta katsotaan nyt minne tuuli kuljettaa.

Espalonissa olisi ollut Herberge. Ovikoodin saatuani kävinkin siellä, mutta oli niin kylmän ja ankean tuntuinen paikka, että lähdin saman tien ulos ja kahville.

Kahvilassa sitte sain ajatuksen lähteä bussilla vähän kauemmaksi. Tuumailin, että ei auta nyt vaikka kuinka on kauniit maisemat ja hienot kävelykelit, sillä tätä menoa saatan sairastua. Majapaikoissa  värjöttely ei voi olla pitemmän päälle hyväksi.

Komea, mahtava katedraali Rodezissa.

Niinpä tulin Rodeziin, vähän isompaan paikkaan. Kova hyinen tuuli täälläkin, joten hakeuduin sisätiloihin aika nopsaan ja aloin selvitellä jatkoreittejä.

Aamulla hakeudun rautatieasemalle.

Aubrac - St-Chély-d'Aubrac

Eilen, ennen kuin olin majapaikassa, astelin noin yhdeksän kilometriä  routaisella, kuhmuraisella ja ruskealla nummipolulla ylös 1324 metriin.

Keitin täällä aamukahvit itselleni. Jääkaappiin oli varattu minulle tuoremehua, maitoa, leipää, voita ja marmeladia.

Majapaikka oli suuri ja kolkko ja todella talvisijoillaan.

Aamulla, kun katsoin ulos, oli tiheä sumu ja nummet valkoisina. Vähän hirvitti kovassa tuulessa (5 m/s) ja heikossa lumisateessa lähteä liikkeelle.

Oli sentään myötätuulta antamassa vauhtia. Välistä punapääkin heilahteli tuulenpuskasta, niin että sai minutkin huojahtelemaan.

Tänään kahdeksan kilometrin etappi oli melkein pelkästään alamäkeä. Sitä myöden kun laskeuduin numirinteitä oli tyyntä. Aurinko lämmitti mukavasti.

Yllättävän pian päivän matka päättyi ja olin kylässä ja majapaikassa puolen päivän jälkeen. Harmitti, kun turisti-info oli juuri tänään kiinni. Reittiselvittäminen jäi siis huomiseksi.

Kumman kylmältä alkoi iltapäivällä tuntua, vaikka aurinko vielä paistoi. Ja majapaikka se vasta kylmä onkin.

On kai parasta uskoa, että talvi se on hivuuttavan kalsea ja kylmä täälläkin, tunkee luihin ja ytimiin saakka.

Nasbinals - Aubrac

Aamulla ensimmäinen homma oli saada nostettua automaatista käteistä ja seuraavaksi varmistaa yöpaikka ja ostaa vähän evästä etapille.

Yksi yöpaikka sattui olemaan auki Aubracissa, joten sinne kävelemään. 

Kaunista ja rauhallista oli taas kulkijan kulkea.

Tässä oli hyvä paikka levähtää ja murkinoida. Punapää saa aina alleen ponchoni, jottei se nuhjaannu.

Kotvan kuluttua jaksettiin taas nummipatikoida, siis minä ja rinkka punapää. Ja nummea riitti ja avaruutta. Kesällä nämä seudut ovat lehmien valtakuntaa.

Aika korkealla kävelin muhkuraista polkua pitkin.

Saint-Alban-sur-Limagnole - Aumont-Aubrac - Nasbinals

Kaunis ja lämmin päivä eilen, mainio sää patikoida heti aamusta. Kymmenen jälkeen sumuisuus väistyi. 

Aamulla majapaikassa totesivat, että olen heidän vuoden 2017 ensimmäinen asiakas. Isäntäväki oli hyvällä tuulella. Ja sain heiltä hyvän startin päivälleni. Kunnon kahvia ja lämpimät matkatoivomukset.

Hyvillä mielin lähdin taas yhdeksän paikkeille tien päälle.

Olin kulkenut vajaan - seisoskelin maisemaa ihaillen - ja kas kummaa Louise sieltä sauvojensa kera läheni.

Mutta hän vaikutti totiselta ja kireältä (ehkä kipeiden jalkojensa takia), joten jättäydyin ja annoin hänen mennä menojaan. Sitä paitsi en saanut hänen englannistakaan oikein selvää.

Tässä pidin punapään kanssa kunnon lounastauon. Siinä se lekottelee auringossa.

Minulla täällä aamun ensimmäiset tunnit ovat loistavia. Nautiskelen vaihtelevasta luonnosta, auringon lämmöstä ja liikkumisesta.

Vähitellen väsymyksen myötä sitten mieliala laskee. Iltaisin olen aikeissa lopettaa koko kulkemisen täällä ja aamuisin taas innoissani jatkamaan. Sitä rataa.

Eilen oli taas vaikeuksia saada yösijaa. Oli todella paha tilanne. Aumont-Aubracissa vain yksi baari oli auki. Sain tilattua kahvin ja vähän syötävää. Siellä ystävällisen nuoren neitokaisen avulla yöpaikka lopulta järjestyi. Sain näet kyydin suoraan Nasbinaliin.