Kunnon lenkki

Pitkästä aikaa sain tehtyä kunnon ja vauhdikkaan puolentoista tunnin lenkin.

Moves -sovellus on hyvä kannustaja. Näen siitä kuljetun matkan, ajan, askelmäärän ja kulutetut kalorit.

Uskalsin lähteä Rivonmäenpolulle, sillä kunto alkaa olla reilassa, ja pahin helle on hellittänyt.

Pidän näistä Lounais-Suomen männynkäppyröistä, metsäpoluista, jäkäläisistä kallioista ja kivenlohkareista.

 

Superkuu

Yöllä Halikossa taisi näkyä superkuu (http://yle.fi/uutiset/superkuu_nakyy_illalla_kaakkoisella_taivaalla/7403098).

10.8.2014 (00:28)

Niin tai näin, upeasti kuu maalaili ja valaisi elokuista yömaisemaa.

Punaherukat

Punaherukat ovat mehevän mehukkaita parhaillaan. Ne oikein nauravat tuolla pensaissa ja odottavat poimijaa.

Suunnittelin unohtaa niiden keräämisen, kun viimevuotisetkin ovat vielä pakastimessa. Mutta eihän niitä sinne nyt voi jättää - punakiiltävinä loistavat aina kun katsonkin sinne päin.

Eilen aloitin keräilyn ja jatkoin tänään heti ukkoskuuron väistyttyä. En vain tiedä mitä niillä teen ja mihin mahtuvat – keräilen nyt joka vuotuisen rutiinin tapaan, jospa noutaja tulisi. 

Toisin sanoen, jos punaherukat kelpaavat sinulle, niin täältä joutaisi. Tosi puhtaitakin ovat, kun sadekuuro juuri huuhtoi.

Helletuntemuksia

Viime hellepäivinä on ollut vaikeaa löytää varjoa ja suojaa auringolta.

Ihmeen polttavalta aurinko tuntuu iholla. Pitkään en voi istuskella varjonkaan alla, vain kahvikupposen tai vesilasillisen verran.

Lukeminen ei luonnistu lainkaan: kaikenlaiset pörriäiset ja hyönteiset pyörivät siinä ja häiritsevät keskittymistä, laskeutuvat iholle, ja taas kiiruhdan sisätiloihin.

 

Ei sen helpompaa sisällä: hiki virtaa, siirryn paikasta toiseen, teen välistä yhtä ja sitten taas toista, keskittyminen on vaikeaa.

 

Jos nyt kuitenkin pesisin perunat - selkeää ja yksinkertaista, ei analysointia - sen kun vaan jynssäät.

 

Ja siksi toisekseen Santeri Ivalo on oikeassa, kun sanoo jossain: ”Mielialat vaihtelevat ilmojen mukaan.”

Kävellen Cafe Atsaleaan

Eilen kävelin hellesäässä tähän mennessä pisimmän lenkin sitten kevätcaminoni. Houkuttimena oli noin runsaan viiden kilometrin päässä kesäkahvila Cafe Atsalea.

Mutkaista autotien piennarta kävelin. Osassa matkaa sain kävellä ruohikossa, sillä jalankulkijalle ei ole jätetty minkäänlaista kaistaa.

Käveleminen tuntui yllättävän kankealta. Se sai mieleni päivittelemään, olenko tosiaan kävellyt koko pyhiinvaellusreitin Ranskan puolelta Espanjan halki Santiago de Compostelaan.

Matkalla näin tällaisen mobiilisaunan - se olisi aika kiva juttu taimikossani tai siellä kallion päällä.

Kesäkahvilaan kannatti tulla, sillä Brita-kakku maistui vallan ihanalta ison kahvikupposen kera.  Oli mukavaa käyskennellä Astan kukkivassa puutarhassa ja katsella kesäistä satoa. Asiakkaita näytti kulkevan jatkuvana virtana.

Salaattiannos näytti houkuttelevan tuoreelta. Raikkaalta ja virkistävältä se maistuikin.

Kesä talteen pokkarilla

 

28.7.2014

 

28.7.2014

 Jokivarsi 1.8.2014

Paimion joki 1.8.2014

Jokivarren puisto 1.8.2014

Jokivarren puisto 1.8.2014

Muutaman kuvan otin pokkarilla samasta kohta, suurinpiirtein, kuin puhelimella. Eroa ei taida olla kovin paljon, vai mitä meinaat?

Kesä talteen puhelimella

Ennen kuin kesä katoaa, harjoittelen valokuvausta puhelimalla ja pokkarilla. 

Severinpolku (31.7.2014 puhelinkuva)

Jokiranta (1.8.2014 puhelinkuva)

 

Jokirannan puisto (1.8.2014 puhelinkuva)