Kävelin terveyskeskukseen (autossani on vielä kesärenkaat). Tarvitsen lääkärinlausunnon ajokortin uudistamiseen. Olisin voinut puhelimitse varata ajan lääkärille, mutta olipahan motiivia lähteä liikkeelle.
Yhtenä talvena lykkäsin poikia potkukelkalla, toinen istui ja toinen seisoi jalaksilla. Vauhdilla lasketeltiin ensin Valkojantietä pitkin ja sitten alas kirkonmäkeä kauppaan, tykättiin kovasta vauhdista.
Paluu ylämäkeä pitkin olikin sitten rankkaa ja totista. Ja vielä totisempaa kun päästiin kotiin, sillä sokeripussi oli hajonnut ja kananmunat rikki. Joskus vedin heitä ja ruokatarvikkeita pulkalla. Monesti toivoin, että olisipa kauppa lähempänä. Myöhemmin sain polkupyörän. Se helpotti kauppareissujani, kunnes varastettiin.
Pyörällä sain tehtyä kauppareissut nopeasti lasten ollessa päiväunillaan tai hoidossa naapurissa, mutta kiirettä sain pitää. No, aikamoista aikaa se oli.
Mutta tähän päivään. Ajanvaraus lääkärille ei onnistunutkaan, tyhjin toimin sain palata.
Ajanvarauksessa sanottiin, että tule uudestaan maaliskuussa, meillä on lääkäripula. Kysyin, että enkö voi nyt varata aikaa, enkö voi varata aikaa maaliskuulle. Sanottiin, ettet voi, mutta voit tiedustella helmikuun lopulla tai maaliskuussa.
Kummallista, vähän siinä hämmennyin, ai että näin se menee ja voi siis mennä huhtikuuhun saakka ennen kuin saan ajan. En ole kuulemma ainoa jonottaja.
Se siitä - nyt sitä pysytellään kotosalla ainakin niin kauan kunnes asia on hoidettu, tuumailin, jollen nyt muuta keksi.
Mutta kävelylenkkini oli mukava, hyvän mielen siitä sain ja vuosi alkoi niin kuin suunnittelin.
1 kommentti: