Kärpäsestä härkänen

Martta toi sunnuntaina Nellille kehäkukan taimia. Nestorikin oli siinä kuulemassa, kun Martta selosti, että taimet ovat olleet sisällä, mutta nyt ne voi viedä ulos.

 – Voit istuttaa ne vaikka tuohon mustaan pataan, joka sinulla on tuolla ulkona, hän sanoi.

Nelli ilahtui kukantaimista. – Voi kiitos, nyt minulla on omat kukat, hän sanoi vilkaisten Nestoria. Nestori on näet ostanut ja istuttanut orvokkeja vähän joka ikkunalaudalle. Niitä hän päivittäin hoitaa ja vaalii.

Maanantaiaamuna Nelli ja Nestori istuivat pöydän äärellä syöden vaitonaisina päivittäistä kaurapuuroannostaan. Nelli oli maanantaituulellaan eli vähän harmittavaisella päällä. Hän sai taimista ajatuksen koetella Nestorin muistia.

– Muistatko, mitä taimia nuo ovat, siis tuossa purkissa, jotka Martta toi minulle?

– Eikös ne ole porkkanan taimia, sanoi Nestori. Nyt oli vähällä kaurapuuro seesamsiemenineen jäädä Nellin kurkkuun. Hän ei meinannut uskoa kuulemaansa. Siitäkös hän vallan pillastui.

– Kuule kyllä ne ovat, punajuuren taimia. Etkö näe, että varretkin ovat punaisia, sanoi Nelli perin ärtyneenä. Nestori kumartui katsomaan lähemmin taimia.

– Katos ny, punaiset varret, kyllä ne punajuuren taimia ovat. Nelli meni aivan mykäksi pelkästä hämmästyksestä, ei ollut uskoa korviaan. Varsinainen…, hän ajatteli, mutta empi sitten, mahtoiko kuitenkaan olla tosissaan. Myöhemmin Nestori vielä jatkoi:

– Kuule onko sulle jo selvinnyt, mitä taimia ne ovat?