Kahvituokiosta ja rupattelusta virkistyneinä ajelimme Kaunan kirkon hautausmaalle. Iltapäivän aurinko väritti koko hautausmaan pehmeään loistoonsa. Se ilmeni meille kuin tuttu lämmin syli. Nurmikot, käytävät ja koko kirkon ympäristö hautapaikkoineen näyttäytyi ihastuttavissa syysväreissä.
Lauhassa säässä ja rauhallisessa tunnelmassa käyskennellen oli turvallisuuden tuntua. Katselimme sukulaisten ja tuttujen kauniita hautakiviä ja upeita kukkia niiden edustoilla.
Sisarrukset, (Johansson, Gustava Serafia Juhont. ja Johansson Juho Erland Juhonp.) jotka asustivat siskoni taloa 1940-luvulla. |
Isäni äidinäiti Edla Otteliana Grandell |
Hautausmaalla kierrellessäni haluan myös aina tämän haudan nähdä. |
Kirkkomaalla käynti tekee
aina hyvää mielelle, oli se sitten iloinen tai suruinen.
Välillä ihastelimme kirkon edustan kalliolta aina niin kaunista merinäkymää. |
***
Tänään aamusella ensi töikseni pesin eilen kerätyt omenat,
ja jotta mehuaseman 30 kg:n minimivaatimus täyttyisi, kävin tai käytiin vielä
keräämässä loput naapurin omanpuusta. Ne pestyäni vietiin – todennäköisesti viimeisen
kerran tänä syksynä - koko satsi mehuasemalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti