Mielenkiintoista ja avartavaa on lukea muiden seikkailuista eri maanosissa, sattumuksista ja kohtaamisista. Lukea, miten kirjoittajat ovat selvinneet uhkista ja monenlaisista haasteista. Siksi lukemani kirjat ovat hyviä oppaita - aina muiden kertomuksista jotain tarttuu, niin toivon.
Muir, John (2011/1916). Pitkä kävely Meksikonlahdelle. Suomentanut Jussi Korhonen. Helsinki: Basam Books. 175 s.
Stevenson, Robert Louis (2013). Kävelyretkistä. Suomentanut Alice Martin. Helsinki: Basam Books. 76 s.
Stevenson kirjoittaa minusta viehättävästi ja ilmentää hyvin aatoksiani, kuten ”…ei lähde liikkeelle saadakseen ihailla maalauksellisia näkymiä, vaan kokeakseen erinäisiä hauskoja mielialoja, kuten sen toivon ja vireyden, jonka vallassa matkanteko aamuin alkaa, ja sen rauhan ja henkisen täyttymyksentunteen jonka illan lepo tuo”.
Taikka: ”Jotta kävelyretkestä saisi kaiken irti, matkaan pitäisi lähteä yksin. Jos lähdetään joukolla tai vaikka vain kahteen pekkaan, kävelyretkestä ei enää ole jäljellä kuin nimi; siitä on tullut jotakin muuta, se alkaa muistuttaa piknikkiä. Kävelyretkelle tulisi lähteä yksin, koska sen henki ja elämä on vapaus; koska tulisi voida pysähtyä ja jatkaa matkaa ja poiketa milloin millekin polulle sen mukaan, miten mieleen juolahtaa; ja koska on saatava pitää oma vauhtinsa, ei laukata mestarikävelijän rinnalla sen enempää kuin sipsutella tyttölapsen tahtiin.” Just, just, juuri noin, ajattelen minäkin.
Brierley, John (2014). A Guidebook to the Camino de Santiago. 288 s.
 |
| Tässä pitkässä nousussa on ylämäkiharjoitetta minulle ihan riittävästi. |
P.S. Kiitos E Stevensonista!
VastaaPoistaEipä kestä! Olet sen ansainnut! Kiitos itsellesi:)
VastaaPoista