Vuonna 2002 maaliskuussa matkasin Helsingin, Tukholman, Barcelonan ja Malagan kautta Algeciraan. R oli siellä työkeikalla ja lähdin häntä tapaamaan. Se oli raskas ja lyhyt matka, mutta valtavan antoisa. Raskas, kun meno- ja paluupäivät menivät kokonaisuudessaan matkan tekoon välilaskujen takia.
Menopäivänä 14.3. lähdin kotoa jo aamutuimaan, sillä kone lähti Helsingistä puolelta päivin. Välilaskuja oli Arlandan ja Barcelonan kentillä. Malagassa olin vasta kuitin mukaan klo 22.20. Siellä odotin, että R hakisi minut hotelliin.
Vettä satoi kaatamalla, ei siinä tuulilasin pyyhkijät paljon auttaneet. Rankassa vesisateessa ajoimme vuokra-autolla Algeciran hotelliin. Moottoritiellä oli vilkasta, vaikka oli myöhä ja näkyvyys tosi kehno. Hotellissa (Hotel Reina Christina) olimme vasta yöllä noin yhden paikkeilla.
Niin, tosiaan koko päivä kului totaalisesti matkustaessa. Muistelen, että oli jännittävää matkustaa aivan yksin. Lähtöporttien numerot vaihtuivat tavan takaa, joten tarkkana sain olla, ne kun saattoivat muuttua paljon etäämmälle mistä alun perin piti.
Lyhyestä Algeciran visiitistä huolimatta ehdin nähdä Ceutan ja Gibraltarin. Ceutaan pääsi Algeciran satamasta lautalla. Sattui olemaan upea aurinkoinen sää. Kävelimme Ceutaa ristiin rastiin. Royal City Walls – vanha linnake oli hieno nähtävyys. Löysimme hyvän ruokapaikan Seamen´s Village.
Toisena päivänä Gibraltarissa käynti oli elämys. Jätimme auton kauas, joten tuli käveltyä pitkästi, ja helle oli aikamoinen. Yleislakon takia ylös linnakkeelle emme päässeet. Ruokailla sentään saatoimme ja kahvitella.
Niin, kovin kesäistä oli maaliskuussa 2002 sillä suunnalla – kukkia ja vihreyttä vaikka kuinka. Saapa sitten nähdä millaiset säät on pohjoisessa, kun matkani koittaa.
 |
| Meson Pepe Clavijo - todella herkullinen tapas- ja ruokapaikka. |
 |
| 23.2.2013 kevät se kolkuttelee jo täälläkin. Hieno ja välillä aurinkoinenkin päivä lenkkeillä. |
Matkassa raskainta on aina paluumatka. Silloin matka on jo ohi, ja mieli askaroi vielä lomakohteessa koetussa. Kun vihdoin pääsee perille, on kuitenkin kiva tuntea olevansa taas tutussa ja turvallisessa kodissa. Toivotaan, että menomatkasi ei vielä vie kaikkia vaeltajan voimia.
VastaaPoista