Sydäntalvea vielä

 

The weather changed

Näin kävi. On niin pitkään ollut hämärää ja tihkusateista, että äkkinäinen sään muutos hämmästytti ja sai tiirailemaan ulos. 

Totta, pieni pakkanen siellä on, jopa aurinkoakin ja selkeänsininen taivas. 

Parkkipaikalla autojen lasit olivat kuurassa, vaan ei ulottunut nurmikkoon saakka, siis se kuura. 

Upea, kuiva ja valoisa sää sai talvilenkkareihini liikettä, tuota pikaa olin kävelemässä kirjastoon palauttamaan pari kirjaa. Iloitsin kävelystä, nyt ei ole kiirettä, toistin itselleni, eipä ole ollut vuosiin. Voin pysähtyä kesken kävelyä hetken ja luoda katseeni ylös taivaansineen, siitä puiden latvuksiin, siitä auringon maalailemiin varjoihin rakennusten seinillä. Ihastuttavaa. 

Lauha, hämärä joulukuu

 Mukavan lauhaa joulukuuta on pidellyt, ainakin toistaiseksi. 

Sään puolesta on kelvannut tehdä kauppareissuja kävellen, ei ole kulkureiteillä liukasta eikä aurinko häikäissyt ja tihkusadettakin ollut niukanlaisesti. 

Enpä ole muuten tarvinnut näillä keleillä uusia kitkatalvilenkkareitani. 

P.S.

Oikeastaan elämässä ei mikään muu ole pitkän päälle yhtä lannistavaa kuin jatkuva kylmyys – eikä välttämättä edes niin pahan kylmyys, että se palelluttaisi kuoliaaksi, vaan sellainen joka on alati läsnä ja anastaa ihmiseltä tarmon ja tahdonvoiman ja ruumiin rasvat vähän kerrallaan. (King, Stephen 2006: Musta torni VII, s. 660)

Hyvää itsenäisyyspäivää

 

Ja terveisiä Tammisaaren Fyrenistä. Taustalla kuunari Anna von Hamburg, veteraanit hänkin.

Paimio

Ei hullumpaa

Lintujen talviruokintapaikalla

 Toissa päivänä Vähäjokipolun lintujen ruokintapaikalla oli aikamoinen viuhina. Pikkulintuset pyrähtelivät edestakaisin niin vilkkaasti, etten valokuvaa ehtinyt näpsäistä. Vain juuri ja juuri ehdin talitintin tunnistaa. 

Tikka nakutteli viereisessä puussa, piilossa oli. 

Kun pysähdyin, otti orava jalat alleen ja kiiti vimmattua vauhtia ties minne. 

Ensilumi pahallamme

 Eilen lauantaiaamuna ennen auringonnousua peitti pihaa kaunis valkoinen lumikerros. Ilahdutti pieni pakkanen ja valoisuus, jätti ikään kuin pitkän hämäräkauden taakse. Ohut kuunsirppi näkyy juuri ja juuri selkeällä sinitaivaalla.

Ihana ja toivottu valoisuus jatkui koko päivän ja vielä sunnuntaiaamusellakin