Se on sitten marraskuu

Käännän kalenterin sivua marraskuulle. Vilkaisen ulos hämärään. 

Puut vielä lumettomina. Koivun, saarnin ja vanhan omenapuunkin oksat kurottautuvat paljaina korkealle paksua pilvimattoa vasten, kuin vitsoina uhkailisivat. 

Ikkunan takana vihreä nurmikko kimmeltää useiden päivien tihkusateista. Haravoinnista on jäänyt muutama värikäs vaahteranlehti hauskasti nurmea pilkottamaan. 

Nurkan takana selkeästi erottuu taustastaan kullankeltainen pensas ja vielä täydessä lehdessään… Villiviini on lehdetönnä ja marjatonna: linnut ovat kuulemma ruokailleet.

Leppeä syksyinen lokakuu

 Lokakuussa aurinkoiset päivät ovat olleet harvassa. Taivaankansi on ollut useimpina päivinä peittyneenä paksuun harmaaseen pilvipeittoon.

 Tulipa tänään kuitenkinaurinko kurkkimaan pilvimöhkäleiden rakosista. Siitäkös innostuin kävelylenkille Runosmäen kirjastoon. 

Ja kannatti: näin vielä ennen marraskuuta upean ja mahtavan vaahteran kävelytien varrella. Sen runsas lehtiasu loisti suurena ja valoisana, niin tosiaan kuin aurinko. 

Parin tunnin kuluttua taivas tummeni ja hämärtyi. Palattuani sade naputteli ikkunalautaa rauhallisesti ja harvakseltaan, tuuli heilutteli puiden latvustoja synkän taivaan alla. Tallaista sateista luvattu marraskuun puolelle. Oikeastaan vain hyvää ulkoilusäätä.

Meni, mennyt elokuu

 Suorastaan vilahti elokuu. Oli viileää, oli sadekuuroja, oli aurinkoisia poutapäiviäkin. 

Sain herukat poimittua ennen 20-vuoden takaista kurssimuistelua ja -tapaamista Hyytiälässä. Meitä oli 28 osallistujaa viettämässä upeaa viikonloppua Kuivajärven rannalla.

Loppukuussa lenkkeilin jonkin verran, aivan liian vähän. Osallistuttiin bussiretkelle Tammisaareeen ja niin edelleen… 

sitten äkisti olikin syyskuu edessä ja menossa.

J. R. R. Tolkien

 Suomalaisessa Kirjakaupassa satuin näkemään Tolkienin Kirjeet -teoksen. Tarkistetun ja laajennetun laitoksen. Suomentanut Tero Valkonen. 

Selailin pitkään, vaikutti mielenkiintoiselta kirjalta, sellaiselta, että tämä täytyy ostaa. Melkein olin jo menossa kirja kainalossa kassalle. 

Mutta sitten jossain hälytti: Hetkinen, eipäs hätäillä, mitä olitkaan päättänyt? Eikö se ollut niin, ettei kirjaostoja enää, ei ainakaan usein, vaan lainaat kirjastosta. Näinhän se oli ja on. 

Kirja oli varattavissa kirjastossa, varauksiakin oli. Ei haittaa mitään, vaikka joudun odottamaan noutamista, onhan minulla luettavana pino aiemmin lainattuja…

Maukkaita omenapalleroita

 Vielä antaa vanha omenapuu makeita punaposkia. 

Ei haittaa, että ovat matosia ja rupisia. Vähän veistelyä ja oi, oi kun ovat makoisia!

R

Juhannuksen kynnyksellä

 Useimpina vuosina olen hämmästellyt: joko jo juhannus. Välistä tuntuu kuin hämmästelyni tihenisi. 

No niin, kaunista ja vehreää on kaikkialla – Suomen kesä on häkellyttävän kaunis – minne vain katseeni käännänkin, ihastuttavaa. 

Mustarastas pyrähti kurkkaamaan ikkunapellille. Ja ampiainen piipahti sisälle huoneeseen. Siitä kehkeytyikin pieni aamujumppa, kun yritin sitä ulos hätyyttää. Puuha tuntui hyödyttömältä, niin kuin välistä kuntoilukin, kyllästyin ja annoin sen olla. Eikös sitten häippäissyt ulos, ihan itsestään, omia aikojaan avonaisesta ikkunasta.

Luonto tulee lähelle kaupunkiasunnossakin. Vuotovahingon ennallistamishommelit jatkuvat vielä, tahmeasti on sujunut. 

Juhannusaaton haluan kuitenkin kotipihallani läheisteni kanssa viettää. Kauppatorilta hankittiin tuoreita ruoka-aineksia. 

Hyvää keskikesää!

Tuli kesä ihanainen

 Alkukesä tulvahti kukkien. Monet luonnonkukat, kuten kielot, leinikit, orvokit ja niin edelleen, värittävät hentoina metsän reunoilla, pientareilla, niin missä kuljenkin. Jotkut jo lakastumassa. 

Juhannusruusu on ollut jo päiviä nupuilla. Taitaapa ehtiä kukkia ja lakastuakin ennen juhannusaattoa. 

Viime sunnuntai (1.6.) oli aurinkoinen ja lämmin. Hakeuduimme Paraisten Vierasvenesatamalle. 

Ravintola Kajutan, venesatama sekin, sijaitsee vieressä, näytti olevan suositumpi. Ehkä kivan meriterassin takia. 

Alkukesän ihanuudesta huolimatta mieli painajaismaisena: vielä, jo toista vuotta, jatkuvat kotona vuotovahingon jäljiltä ennallistamistyöt – ehkä juhannukseksi tulisi valmista, ehkä.