Lumetonta on ollut ja lauhaa, lintuset virkeinä liikkeellä ja aurinkokin on pilkistellyt pilvien raosta.
Ja mikä parasta, liukkaudet kävelybaanoilla tipotiessään. Toisin sanoen aivan keväistä on ollut.
No, olihan aavistettavissa, ettei talvi ihan vielä voi olla ohi, mutta loppusuoralla se on. Oliskohan tänään ollut viimeinen auraus.
Kävelijälle ihanaa on ollut päivien valoisuus, ja kohta tuo lumikin taas häviää, valo, aurinko ja tuuli tekevät ihmeitään, saavat kevään leijailemaan…
Eilen kävelin kauppaan tuttua reittiä pitkin. Hämmästyneenä totesin, että jaahas se on taas tätä aikaa: renssataan ympäristö siistiksi pusikoista, siis putipuhtaaksi.
Samalla näköjään kaadetaan järeimmät puutkin. Siitä hommasta ei taida luonto kiittää. Toisin sanoen hommassa häviää lintujen pesintäpaikat, laulupuut ja suojat ötököille jne.
Kaiken kaikkiaan kutistuu vihreys ja vehreys, ääni- ja pölysuoja. No, on kai laskettu karsinnasta olevan hyötyäkin: lisää baanalla kulkijoiden turvallisuutta, tulee näkösuojaa leveälti joka suuntaan, saadaan lisäenergiaa polttolaitoksiin, työllistää ja niin edelleen, ehkä.
Niin tai näin, ainakin järeimmät puut säästäisin, sanotaanhan että puut-ja pensaat ovat kaupunkien keuhkot.
Uudenvuodenpäivänä aamusella lumi kinostuen tuiskuaa, se alleen vanhan vuoden peittää.
Laitan tänne, jottei vaan unohtuis: Mietin kolme pointtia joita voisin tänä vuonna pitää mielessä: 1. vaali terveyttäs, 2. leipä mahaas kasvattaa ja 3. taistele pahoja mielenvoimias vastaan.
Onhan niitä pointteja kertynyt useampi A4, mutta riittäköön nuo reflektoitavaksi.
Kortteerissa olen vielä täällä Palttassa, ja vuotovahingon takia ollutkin enemmän kuin muina vuosina. Kummallista, outoa aivan kuin pahaa unta näkisin…
Kiirehdin ulos ennen puolta päivää. Ulkona pieni pakkanen, oli jo valoisaa astella. Maa askelteni alla kuivaa, sepelit narskuivat äänekkäästi kenkien alla. Rahisi, kuin olisi piikkikengät jalassa. Tuli mieleen pakkaslumessa kävelyt. Nyt ei ollut lumesta tietoa, ei ole ollutkaan vielä tänä talvena.
Niin, ei ole mihinkään kiiru, ei enää. Toisin kuin ns. ruuhkavuosina. Tuolloin yksinhuoltajana kiireentuntu oli alituinen seuralainen. Huomaan vielä nytkin vanhana kiireen tunteen jääneen minuun epämääräisenä tunteena, välistä hosumisena…
Ennen siivoukset, saunomiset kuuluivat uudenvuodenaattoon, siis samoin kuin jouluaattoon. Uudenvuodenaattoon kuului aina tinojen valamiset. Kuumalla hellalla kuumennettiin tinakauha, jossa paksu tinakimpale. Kauhasta valuva tina heitettiin vesiämpäriin, iholle tai silmille roiskahtamista pelättiin.
Siinä kului ilta, kun jokaiselle lapselle ja vanhemmille piti roiskauttaa oma tina. Jänniä tinamuotoja ja -hahmoja muodostuikin. Niistä tulkittiin ennustuksia, olisiko rahaa tulossa tai mitä hyvää tai pahaa näytti tulevalle vuodelle. Silloin tinan myrkyllisyydestä ei ollut tietoa.
Tänä aamuna viikonlopun lumet olivat tipotiessään. Tilalla oli huisin liukkaat baanat.
Aika kiva veijari tuo ruokarobotti. Eilen kauppareissulla oli mukavaa seurailla sen reipasta ja äänetöntä etenemistä.
Hyvä keli sillä oli toimittaa tehtäväänsä, ja minunkin kävellä pienessä pakkasessa. Polut ja jalkakäytävät olivat hyvin hiekoitettuja, lumi valaisi hämärässä, näki mihin astua. Toisin on tänään: vettä satelee, lumet kaikkoavat…
Olen muutaman viikon ajan osallistunut treeniin, vähän erilaiseen, on ollut siis muutakin kuntoilua kuin pelkkää kävelyä ja laimeaa venyttelyä.
Turun liikuntapalvelun järjestämä VoiTas-treeni on ollut ihan superjuttu. Kaksi kertaa viikossa me tehoryhmäläiset olemme kokoontuneet harjoittelemaan voimaa ja tasapainoa.
Ikävää vaan että on enää kaksi kertaa jäljellä. Mutta yllättävää, että vain kahdeksan viikon harjoittelu tuntuu lisänneen voimaa ja tasapainoakin. Ja ennen kaikkea olemme saaneet Anu-ohjaajalta monipuolisia liikeohjelmia, vinkkejä voiman ja tasapainon harjoitteluun ja rutkasti intoa,
Itse huomasin staattisen tasapainoni olevan suht hyvin hallinnassa. Sen sijaan dynaaminen tasapaino on epävarmempaa; sitä siis on harjoiteltava. Nimittäin, jos tästä vielä vaellukselle livahdan, niin eipä vedä rinkka heilahtaessaan minua kumoon, ei ainakaan ihan helposti.
Anu-ohjaaja on ollut paikalla joka kerta. Lähes kädestä pitäen hän on ohjannut laitteissa, tasapainoharjoittelussa, venyttelyssä. Ravintoasioitakin kävimme läpi ja myös muuta kuntoiluun ja hyvinvoinnin lisäämiseksi.
SuurKiitos siis Anulle tsemppaamisesta, ja tietysti kiitokset koko ryhmälle. Tulee ihan haikea olo jättää innoittava ja mukava porukka.
