Juhannuksen kynnyksellä

 Useimpina vuosina olen hämmästellyt: joko jo juhannus. Välistä tuntuu kuin hämmästelyni tihenisi. 

No niin, kaunista ja vehreää on kaikkialla – Suomen kesä on häkellyttävän kaunis – minne vain katseeni käännänkin, ihastuttavaa. 

Mustarastas pyrähti kurkkaamaan ikkunapellille. Ja ampiainen piipahti sisälle huoneeseen. Siitä kehkeytyikin pieni aamujumppa, kun yritin sitä ulos hätyyttää. Puuha tuntui hyödyttömältä, niin kuin välistä kuntoilukin, kyllästyin ja annoin sen olla. Eikös sitten häippäissyt ulos, ihan itsestään, omia aikojaan avonaisesta ikkunasta.

Luonto tulee lähelle kaupunkiasunnossakin. Vuotovahingon ennallistamishommelit jatkuvat vielä, tahmeasti on sujunut. 

Juhannusaaton haluan kuitenkin kotipihallani läheisteni kanssa viettää. Kauppatorilta hankittiin tuoreita ruoka-aineksia. 

Hyvää keskikesää!

Tuli kesä ihanainen

 Alkukesä tulvahti kukkien. Monet luonnonkukat, kuten kielot, leinikit, orvokit ja niin edelleen, värittävät hentoina metsän reunoilla, pientareilla, niin missä kuljenkin. Jotkut jo lakastumassa. 

Juhannusruusu on ollut jo päiviä nupuilla. Taitaapa ehtiä kukkia ja lakastuakin ennen juhannusaattoa. 

Viime sunnuntai (1.6.) oli aurinkoinen ja lämmin. Hakeuduimme Paraisten Vierasvenesatamalle. 

Ravintola Kajutan, venesatama sekin, sijaitsee vieressä, näytti olevan suositumpi. Ehkä kivan meriterassin takia. 

Alkukesän ihanuudesta huolimatta mieli painajaismaisena: vielä, jo toista vuotta, jatkuvat kotona vuotovahingon jäljiltä ennallistamistyöt – ehkä juhannukseksi tulisi valmista, ehkä.

Kolea toukokuu

Kaunista ja vihreää on siellä täällä pihamailla ja pientareilla. Kylmänkoleiset päivät eivät ole estäneet kevään etenemistä vauhdilla...

Aurinko välistä pilkistää, mutta ei juurikaan lämmitä, vaan sallii kasvun…

Vappuviikko

 Alkuviikosta oli aurinkoista ja lämmintä. Tein kävellen viiden kilsan kauppareissun. Paluumatkalla kiertelin tienvarren metsäpoluilla ihastellen runsaita valkovuokkomättäitä; valkoisina ja hohtavina erottuivat kauas. 

Vappuaattona kävelin treeniin vesisateessa. Ja eikös paluumatkalla leijaillut suuria, raskaita lumihiutaleita. Äkisti muuttui ympäristö valkoiseksi. 

Kuulin, että kotona työhuoneeni ovi oli asennettu paikoilleen. Vesi ja lämpö ovat vielä talossa kytkemättä. Sillälailla.

Vapunpäivä aukeni utuisena ja pilvisenä, ei sentään pakkasta. Vihreällä nurmella mustarastas keskittyi ruokailuun – vauhdikkaasti ajoi lähestyvän räkättirastaan tiehensä. Sää kun selkiintyi ja lämpeni, käytiin pikaisesti Turun kauppatorilla vappuhulabaloota kyttäilemässä, siis seurailemassa.

Huhtikuinen lauantaiaamu

Kello on kuus ja päivä uus. Aamukahvi edessäni tuoksuu, vienosti tuoksuu myös viikko sitten saamani ihana kukkakimppu. 

Kaunis, kuulas lauantaiaamu. Kauempana ulkona pari potkulautaa viilettää vinhaa vauhtia. Pihanurmella nyppivät mustarastas ja räkättirastas. Pulleita ovat. 

Jo ennen puoltapäivää taivas pilvistyi ja tuulenpuuskat yltyivät. 

Vielä on vuotovahingon jäljiltä kodin ennallistamishommelit kesken. Mutta josko ensikuussa saisivat vesi- ym. kytkennät tehtyä.

Se oli sitten siinä

 Nimittäin osaltani eilinen alue-ja kuntavaalien ennakkoäänestys. 

Hoitui samalla, kun kävelin kirjastoon ja ruokaostoksille. Meinasi kyllä tapahtua haaveri, niin luulin. 

Minulla oli ehdokkaiden numerot mielessä ja automaattisesti skriivasin kuntavaalilappuseen ehdokkaan numeron. Tulin sitten tarkistaneeksi numeron ja nimen vastaavuuden seinäplakaatista. No siinä oli tietysti lueteltu vain turkulaiset ehdokkaat, ei paimiolaisia. Piti keskeyttää ja kysäistä vaalivirkailijalta, miten korjata. Kehotti repimään lipukkeen. Turhaan revin, sillä sama numero ohjautuu automaattisesti oikeaan kuntaan. No semmoinen pieni selkkaus. 

Ilma oli mitä parhain: aurinko heloitti heti aamusta, lauha tuuli henkäili kevyesti. Tulin pikkumetsikön polulle ja kuuntelin mustarastaiden railakasta laulua. Katselin tiheitä sinivuokkomättäitä – näytti kuin heleät sinisilmät seurailisivat nauraen menoani – upeaa, kaunista, kaunista, ajattelin. 

Niin muuten tänäänkin, torstaina, liikkeelle vaan luontoa ihailemaan.

Lumiaura käväisi

 Lumetonta on ollut ja lauhaa, lintuset virkeinä liikkeellä ja aurinkokin on pilkistellyt pilvien raosta. 

Ja mikä parasta, liukkaudet kävelybaanoilla tipotiessään. Toisin sanoen aivan keväistä on ollut. 

No, olihan aavistettavissa, ettei talvi ihan vielä voi olla ohi, mutta loppusuoralla se on. Oliskohan tänään ollut viimeinen auraus. 

Kävelijälle ihanaa on ollut päivien valoisuus, ja kohta tuo lumikin taas häviää, valo, aurinko ja tuuli tekevät ihmeitään, saavat kevään leijailemaan…