Se oli sitten siinä

 Nimittäin osaltani eilinen alue-ja kuntavaalien ennakkoäänestys. 

Hoitui samalla, kun kävelin kirjastoon ja ruokaostoksille. Meinasi kyllä tapahtua haaveri, niin luulin. 

Minulla oli ehdokkaiden numerot mielessä ja automaattisesti skriivasin kuntavaalilappuseen ehdokkaan numeron. Tulin sitten tarkistaneeksi numeron ja nimen vastaavuuden seinäplakaatista. No siinä oli tietysti lueteltu vain turkulaiset ehdokkaat, ei paimiolaisia. Piti keskeyttää ja kysäistä vaalivirkailijalta, miten korjata. Kehotti repimään lipukkeen. Turhaan revin, sillä sama numero ohjautuu automaattisesti oikeaan kuntaan. No semmoinen pieni selkkaus. 

Ilma oli mitä parhain: aurinko heloitti heti aamusta, lauha tuuli henkäili kevyesti. Tulin pikkumetsikön polulle ja kuuntelin mustarastaiden railakasta laulua. Katselin tiheitä sinivuokkomättäitä – näytti kuin heleät sinisilmät seurailisivat nauraen menoani – upeaa, kaunista, kaunista, ajattelin. 

Niin muuten tänäänkin, torstaina, liikkeelle vaan luontoa ihailemaan.

Lumiaura käväisi

 Lumetonta on ollut ja lauhaa, lintuset virkeinä liikkeellä ja aurinkokin on pilkistellyt pilvien raosta. 

Ja mikä parasta, liukkaudet kävelybaanoilla tipotiessään. Toisin sanoen aivan keväistä on ollut. 

No, olihan aavistettavissa, ettei talvi ihan vielä voi olla ohi, mutta loppusuoralla se on. Oliskohan tänään ollut viimeinen auraus. 

Kävelijälle ihanaa on ollut päivien valoisuus, ja kohta tuo lumikin taas häviää, valo, aurinko ja tuuli tekevät ihmeitään, saavat kevään leijailemaan…

Pois roskapuut?

 Eilen kävelin kauppaan tuttua reittiä pitkin. Hämmästyneenä totesin, että jaahas se on taas tätä aikaa: renssataan ympäristö siistiksi pusikoista, siis putipuhtaaksi. 

Samalla näköjään kaadetaan järeimmät puutkin. Siitä hommasta ei taida luonto kiittää. Toisin sanoen hommassa häviää lintujen pesintäpaikat, laulupuut ja suojat ötököille jne.

Kaiken kaikkiaan kutistuu vihreys ja vehreys, ääni- ja pölysuoja. No, on kai laskettu karsinnasta olevan hyötyäkin: lisää baanalla kulkijoiden turvallisuutta, tulee näkösuojaa leveälti joka suuntaan, saadaan lisäenergiaa polttolaitoksiin, työllistää ja niin edelleen, ehkä.

Niin tai näin, ainakin järeimmät puut säästäisin, sanotaanhan että puut-ja pensaat ovat kaupunkien keuhkot.

Uudenvuodenpäivänä

 Uudenvuodenpäivänä aamusella lumi kinostuen tuiskuaa, se alleen vanhan vuoden peittää. 

Paimio: 31. joulukuuta 2023 ja

3. tammikuuta 2024 ei ollut vielä tietoa vuotovahingosta 

Laitan tänne, jottei vaan unohtuis: Mietin kolme pointtia joita voisin tänä vuonna pitää mielessä: 1. vaali terveyttäs, 2. leipä mahaas kasvattaa ja 3. taistele pahoja mielenvoimias vastaan. 

Onhan niitä pointteja kertynyt useampi A4, mutta riittäköön nuo reflektoitavaksi. 

Vuodenvaihdetta odotellessa

Kortteerissa olen vielä täällä Palttassa, ja vuotovahingon takia ollutkin enemmän kuin muina vuosina. Kummallista, outoa aivan kuin pahaa unta näkisin… 

Kiirehdin ulos ennen puolta päivää. Ulkona pieni pakkanen, oli jo valoisaa astella. Maa askelteni alla kuivaa, sepelit narskuivat äänekkäästi kenkien alla. Rahisi, kuin olisi piikkikengät jalassa. Tuli mieleen pakkaslumessa kävelyt. Nyt ei ollut lumesta tietoa, ei ole ollutkaan vielä tänä talvena. 

Ruokakauppaan kiirehdin. Kesken kävelyä johtui mieleen: miksi kiirehdin, mikä kiire minulla on? Mennääs nyt rauhallisesti.

 

Niin, ei ole mihinkään kiiru, ei enää. Toisin kuin ns. ruuhkavuosina. Tuolloin yksinhuoltajana kiireentuntu oli alituinen seuralainen. Huomaan vielä nytkin vanhana kiireen tunteen jääneen minuun epämääräisenä tunteena, välistä hosumisena… 

Ennen siivoukset, saunomiset kuuluivat uudenvuodenaattoon, siis samoin kuin jouluaattoon. Uudenvuodenaattoon kuului aina tinojen valamiset. Kuumalla hellalla kuumennettiin tinakauha, jossa paksu tinakimpale. Kauhasta valuva tina heitettiin vesiämpäriin, iholle tai silmille roiskahtamista pelättiin. 

Siinä kului ilta, kun jokaiselle lapselle ja vanhemmille piti roiskauttaa oma tina. Jänniä tinamuotoja ja -hahmoja muodostuikin. Niistä tulkittiin ennustuksia, olisiko rahaa tulossa tai mitä hyvää tai pahaa näytti tulevalle vuodelle. Silloin tinan myrkyllisyydestä ei ollut tietoa. 

Liukasta, liukasta

Tänä aamuna viikonlopun lumet olivat tipotiessään. Tilalla oli huisin liukkaat baanat.

Jalkakäytävät olivat lähes peilikirkkaat, siellä täällä niukasti soramurusia. Ihmettelin mielessäni, että kummallisen oikukas talvi meillä täällä lounaassa on ollut. No, alussahan se vasta on, siis se kunnon lumi- ja pakkastalvi. 

Ruokarobotti

Aika kiva veijari tuo ruokarobotti. Eilen kauppareissulla oli mukavaa seurailla sen reipasta ja äänetöntä etenemistä. 

Hyvä keli sillä oli toimittaa tehtäväänsä, ja minunkin kävellä pienessä pakkasessa. Polut ja jalkakäytävät olivat hyvin hiekoitettuja, lumi valaisi hämärässä, näki mihin astua. Toisin on tänään: vettä satelee, lumet kaikkoavat…