Lokakuussa aurinkoiset päivät ovat olleet harvassa. Taivaankansi on ollut useimpina päivinä peittyneenä paksuun harmaaseen pilvipeittoon.
Tulipa tänään kuitenkinaurinko kurkkimaan pilvimöhkäleiden rakosista. Siitäkös innostuin kävelylenkille Runosmäen kirjastoon.
Ja kannatti: näin vielä ennen marraskuuta upean ja mahtavan vaahteran kävelytien varrella. Sen runsas lehtiasu loisti suurena ja valoisana, niin tosiaan kuin aurinko.
Parin tunnin kuluttua taivas tummeni ja hämärtyi. Palattuani sade naputteli ikkunalautaa rauhallisesti ja harvakseltaan, tuuli heilutteli puiden latvustoja synkän taivaan alla. Tallaista sateista luvattu marraskuun puolelle. Oikeastaan vain hyvää ulkoilusäätä.



Ei kommentteja:
Lähetä kommentti