Vuodenvaihdetta odotellessa

Kortteerissa olen vielä täällä Palttassa, ja vuotovahingon takia ollutkin enemmän kuin muina vuosina. Kummallista, outoa aivan kuin pahaa unta näkisin… 

Kiirehdin ulos ennen puolta päivää. Ulkona pieni pakkanen, oli jo valoisaa astella. Maa askelteni alla kuivaa, sepelit narskuivat äänekkäästi kenkien alla. Rahisi, kuin olisi piikkikengät jalassa. Tuli mieleen pakkaslumessa kävelyt. Nyt ei ollut lumesta tietoa, ei ole ollutkaan vielä tänä talvena. 

Ruokakauppaan kiirehdin. Kesken kävelyä johtui mieleen: miksi kiirehdin, mikä kiire minulla on? Mennääs nyt rauhallisesti.

 

Niin, ei ole mihinkään kiiru, ei enää. Toisin kuin ns. ruuhkavuosina. Tuolloin yksinhuoltajana kiireentuntu oli alituinen seuralainen. Huomaan vielä nytkin vanhana kiireen tunteen jääneen minuun epämääräisenä tunteena, välistä hosumisena… 

Ennen siivoukset, saunomiset kuuluivat uudenvuodenaattoon, siis samoin kuin jouluaattoon. Uudenvuodenaattoon kuului aina tinojen valamiset. Kuumalla hellalla kuumennettiin tinakauha, jossa paksu tinakimpale. Kauhasta valuva tina heitettiin vesiämpäriin, iholle tai silmille roiskahtamista pelättiin. 

Siinä kului ilta, kun jokaiselle lapselle ja vanhemmille piti roiskauttaa oma tina. Jänniä tinamuotoja ja -hahmoja muodostuikin. Niistä tulkittiin ennustuksia, olisiko rahaa tulossa tai mitä hyvää tai pahaa näytti tulevalle vuodelle. Silloin tinan myrkyllisyydestä ei ollut tietoa. 

Liukasta, liukasta

Tänä aamuna viikonlopun lumet olivat tipotiessään. Tilalla oli huisin liukkaat baanat.

Jalkakäytävät olivat lähes peilikirkkaat, siellä täällä niukasti soramurusia. Ihmettelin mielessäni, että kummallisen oikukas talvi meillä täällä lounaassa on ollut. No, alussahan se vasta on, siis se kunnon lumi- ja pakkastalvi. 

Ruokarobotti

Aika kiva veijari tuo ruokarobotti. Eilen kauppareissulla oli mukavaa seurailla sen reipasta ja äänetöntä etenemistä. 

Hyvä keli sillä oli toimittaa tehtäväänsä, ja minunkin kävellä pienessä pakkasessa. Polut ja jalkakäytävät olivat hyvin hiekoitettuja, lumi valaisi hämärässä, näki mihin astua. Toisin on tänään: vettä satelee, lumet kaikkoavat… 

Tehotreeni

Olen muutaman viikon ajan osallistunut treeniin, vähän erilaiseen, on ollut siis muutakin kuntoilua kuin pelkkää kävelyä ja laimeaa venyttelyä.

18. marraskuuta 2024

9. jolulukuuta 2024

Pieni polku, metsän halki treeniin vie...

11. joulukuuta 2024

Turun liikuntapalvelun järjestämä VoiTas-treeni on ollut ihan superjuttu. Kaksi kertaa viikossa me tehoryhmäläiset olemme kokoontuneet harjoittelemaan voimaa ja tasapainoa. 

Ikävää vaan että on enää kaksi kertaa jäljellä. Mutta yllättävää, että vain kahdeksan viikon harjoittelu tuntuu lisänneen voimaa ja tasapainoakin. Ja ennen kaikkea olemme saaneet Anu-ohjaajalta monipuolisia liikeohjelmia, vinkkejä voiman ja tasapainon harjoitteluun ja rutkasti intoa, 

Itse huomasin staattisen tasapainoni olevan suht hyvin hallinnassa. Sen sijaan dynaaminen tasapaino on epävarmempaa; sitä siis on harjoiteltava. Nimittäin, jos tästä vielä vaellukselle livahdan, niin eipä vedä rinkka heilahtaessaan minua kumoon, ei ainakaan ihan helposti. 

Anu-ohjaaja on ollut paikalla joka kerta. Lähes kädestä pitäen hän on ohjannut laitteissa, tasapainoharjoittelussa, venyttelyssä. Ravintoasioitakin kävimme läpi ja myös muuta kuntoiluun ja hyvinvoinnin lisäämiseksi. 

SuurKiitos siis Anulle tsemppaamisesta, ja tietysti kiitokset koko ryhmälle. Tulee ihan haikea olo jättää innoittava ja mukava porukka.