Kissavahtina

Kissa ja minä – minä ja kissa toisiamme vahtimassa, ulos kurkkimassa, nurmikkoa, heiniä, pöriseviä pörriäisiä katselemassa - ja kasvillisuutta pienessä tuulenvirissä eestaas heiluvia. 

Harakka pensaasta nurmelle tupsahti, siitäkös kissa innoissaan; katse terästyi, asento kyyristyi kuin hyökätäkseen. Minä siihen, että mikäs siellä nyt on, mikä sinne lennähti? Kissa korviansa liikautti vaan ei katsettaan tiukkaa ikkunasta.

Västäräkkikin siihen toviksi tupsahti ympärilleen katsellen, taisi visertää, että kuivaa on, kuivaa, kuivaa, vettä voisi taivas herauttaa. 

Naurulokki yllä kaarteli ja aimo annoksen roiskautti kuin sanoakseen siinä sinne kostuketta. Silloin käänsi kissa selkänsä, alas orreltansa hypähti. Minä kuuntelemaan, että mihin se nyt? Syömään meni, raksuja hitaasti jauhamaan. Jaahas, taitaa olla kahvipaussin aika mullakin.