Loviisan plantaasilla

Sunnuntaina (4.7.) päättyi olo kissavahtina Vantaalla. Sieltä oli noin tunnin ajo loviisalaisten luo ensivisiitille. 

Ei hullumpaa, ei hullumpaa hoin ”tiluksia” katsellen – oli hedelmäpuita, herukka- ja tyrnipensaita, lehtipuita – niin on siinä heillä plääniä, ja monipuolista puuhaa ahkeralle ja osaavalle isäntäväelle, ja kylliksi. 

Tasan kuukauden ovat asustaneet ja jo nyt kaikki niin paikallaan itse talossa ja pihapiirissä. Nopeasti ovat kotiutuneet, kuin pitempäänkin asustaneet. 

Plantaasin laidalla viehätyin vanhasta pienestä puulämmitteisestä mökinrähjästä, jossa on asuttu vuosia. Sitä tarkastellessa mieleeni johtui kesäni Fågelholkissa, jossa keittiön mukavuuksina olivat jääkaappi ja sähköhella, hyvää hanavettä hain ulkoa nurkan takaa. Toukokuisina kylminä öinä mökin toinen huone lämpeni pienellä sähköpatterilla. 

Plantaasin viehättävyyksiin laskin myös rännin (kapean veneväylän), jossa lumpeenkukat kukkivat.

Kauniit lumpeenkukat innoittivat tutkimaan lisää tietoa. Muun muassa luin, että mitä enemmän aurinkoa saavat, sen parempi. No, ei ihme että nyt niin kukkivat, onhan ollut mitä otollisempia ilmoja, suorastaan ihanteellista lumpeiden kukkia. 

Ja loppuhuipennuksena ihana mansikkakakku!