Vielä saatiin nauttia kauniista sunnuntaista.
Vielä aurinko puki lehtipuita koreiksi.
Pihlajat olivat kuitenkin lehdettömiä,
vain jokunen marja niitä vielä koristi.
Lenkillä ei tehnyt mieli kiiruhtaa, vaan
hitaasti, melkein etananvauhtia käyskentelin ja nuuhkailin kosteaa syksyä.
Auringon lämpö levitti makeaa metsäntuoksua ympärilleni.
Pysähdyin kuuntelemaan
palokärjen nakutusta valotolpassa. Eipä ollut moksiskaan seisoskelustani, eikä
sittenkään kun sanoin sille ylös korkeuksiin, että alas jo lopetella, riittää
jo. Ei tehonnut, ei ollut kuulevinaankaan vaan jatkoi naputustaan.
Ruusupensaiden
luona eräs rouva söi ruusumarjoja, sanoi riipivän niitä niin ylhäältä kuin ylettyy, ovat puhtaampia siellä. Hän kehui niitä varsin terveellisiksi.
Erottuamme minäkin
kiskoin muutaman ruusunmarjan taskuuni. Jospa huomenna maistaisin, syön ikään kuin
tomaattia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti