The weather changed

Näin kävi. On niin pitkään ollut hämärää ja tihkusateista, että äkkinäinen sään muutos hämmästytti ja sai tiirailemaan ulos. 

Totta, pieni pakkanen siellä on, jopa aurinkoakin ja selkeänsininen taivas. 

Parkkipaikalla autojen lasit olivat kuurassa, vaan ei ulottunut nurmikkoon saakka, siis se kuura. 

Upea, kuiva ja valoisa sää sai talvilenkkareihini liikettä, tuota pikaa olin kävelemässä kirjastoon palauttamaan pari kirjaa. Iloitsin kävelystä, nyt ei ole kiirettä, toistin itselleni, eipä ole ollut vuosiin. Voin pysähtyä kesken kävelyä hetken ja luoda katseeni ylös taivaansineen, siitä puiden latvuksiin, siitä auringon maalailemiin varjoihin rakennusten seinillä. Ihastuttavaa. 

Lauha, hämärä joulukuu

 Mukavan lauhaa joulukuuta on pidellyt, ainakin toistaiseksi. 

Sään puolesta on kelvannut tehdä kauppareissuja kävellen, ei ole kulkureiteillä liukasta eikä aurinko häikäissyt ja tihkusadettakin ollut niukanlaisesti. 

Enpä ole muuten tarvinnut näillä keleillä uusia kitkatalvilenkkareitani. 

P.S.

Oikeastaan elämässä ei mikään muu ole pitkän päälle yhtä lannistavaa kuin jatkuva kylmyys – eikä välttämättä edes niin pahan kylmyys, että se palelluttaisi kuoliaaksi, vaan sellainen joka on alati läsnä ja anastaa ihmiseltä tarmon ja tahdonvoiman ja ruumiin rasvat vähän kerrallaan. (King, Stephen 2006: Musta torni VII, s. 660)

Hyvää itsenäisyyspäivää

 

Ja terveisiä Tammisaaren Fyrenistä. Taustalla kuunari Anna von Hamburg, veteraanit hänkin.

Paimio

Ei hullumpaa

Lintujen talviruokintapaikalla

 Toissa päivänä Vähäjokipolun lintujen ruokintapaikalla oli aikamoinen viuhina. Pikkulintuset pyrähtelivät edestakaisin niin vilkkaasti, etten valokuvaa ehtinyt näpsäistä. Vain juuri ja juuri ehdin talitintin tunnistaa. 

Tikka nakutteli viereisessä puussa, piilossa oli. 

Kun pysähdyin, otti orava jalat alleen ja kiiti vimmattua vauhtia ties minne. 

Ensilumi pahallamme

 Eilen lauantaiaamuna ennen auringonnousua peitti pihaa kaunis valkoinen lumikerros. Ilahdutti pieni pakkanen ja valoisuus, jätti ikään kuin pitkän hämäräkauden taakse. Ohut kuunsirppi näkyy juuri ja juuri selkeällä sinitaivaalla.

Ihana ja toivottu valoisuus jatkui koko päivän ja vielä sunnuntaiaamusellakin

Se on sitten marraskuu

Käännän kalenterin sivua marraskuulle. Vilkaisen ulos hämärään. 

Puut vielä lumettomina. Koivun, saarnin ja vanhan omenapuunkin oksat kurottautuvat paljaina korkealle paksua pilvimattoa vasten, kuin vitsoina uhkailisivat. 

Ikkunan takana vihreä nurmikko kimmeltää useiden päivien tihkusateista. Haravoinnista on jäänyt muutama värikäs vaahteranlehti hauskasti nurmea pilkottamaan. 

Nurkan takana selkeästi erottuu taustastaan kullankeltainen pensas ja vielä täydessä lehdessään… Villiviini on lehdetönnä ja marjatonna: linnut ovat kuulemma ruokailleet.

Leppeä syksyinen lokakuu

 Lokakuussa aurinkoiset päivät ovat olleet harvassa. Taivaankansi on ollut useimpina päivinä peittyneenä paksuun harmaaseen pilvipeittoon.

 Tulipa tänään kuitenkinaurinko kurkkimaan pilvimöhkäleiden rakosista. Siitäkös innostuin kävelylenkille Runosmäen kirjastoon. 

Ja kannatti: näin vielä ennen marraskuuta upean ja mahtavan vaahteran kävelytien varrella. Sen runsas lehtiasu loisti suurena ja valoisana, niin tosiaan kuin aurinko. 

Parin tunnin kuluttua taivas tummeni ja hämärtyi. Palattuani sade naputteli ikkunalautaa rauhallisesti ja harvakseltaan, tuuli heilutteli puiden latvustoja synkän taivaan alla. Tallaista sateista luvattu marraskuun puolelle. Oikeastaan vain hyvää ulkoilusäätä.

Meni, mennyt elokuu

 Suorastaan vilahti elokuu. Oli viileää, oli sadekuuroja, oli aurinkoisia poutapäiviäkin. 

Sain herukat poimittua ennen 20-vuoden takaista kurssimuistelua ja -tapaamista Hyytiälässä. Meitä oli 28 osallistujaa viettämässä upeaa viikonloppua Kuivajärven rannalla.

Loppukuussa lenkkeilin jonkin verran, aivan liian vähän. Osallistuttiin bussiretkelle Tammisaareeen ja niin edelleen… 

sitten äkisti olikin syyskuu edessä ja menossa.

J. R. R. Tolkien

 Suomalaisessa Kirjakaupassa satuin näkemään Tolkienin Kirjeet -teoksen. Tarkistetun ja laajennetun laitoksen. Suomentanut Tero Valkonen. 

Selailin pitkään, vaikutti mielenkiintoiselta kirjalta, sellaiselta, että tämä täytyy ostaa. Melkein olin jo menossa kirja kainalossa kassalle. 

Mutta sitten jossain hälytti: Hetkinen, eipäs hätäillä, mitä olitkaan päättänyt? Eikö se ollut niin, ettei kirjaostoja enää, ei ainakaan usein, vaan lainaat kirjastosta. Näinhän se oli ja on. 

Kirja oli varattavissa kirjastossa, varauksiakin oli. Ei haittaa mitään, vaikka joudun odottamaan noutamista, onhan minulla luettavana pino aiemmin lainattuja…

Maukkaita omenapalleroita

 Vielä antaa vanha omenapuu makeita punaposkia. 

Ei haittaa, että ovat matosia ja rupisia. Vähän veistelyä ja oi, oi kun ovat makoisia!

R

Juhannuksen kynnyksellä

 Useimpina vuosina olen hämmästellyt: joko jo juhannus. Välistä tuntuu kuin hämmästelyni tihenisi. 

No niin, kaunista ja vehreää on kaikkialla – Suomen kesä on häkellyttävän kaunis – minne vain katseeni käännänkin, ihastuttavaa. 

Mustarastas pyrähti kurkkaamaan ikkunapellille. Ja ampiainen piipahti sisälle huoneeseen. Siitä kehkeytyikin pieni aamujumppa, kun yritin sitä ulos hätyyttää. Puuha tuntui hyödyttömältä, niin kuin välistä kuntoilukin, kyllästyin ja annoin sen olla. Eikös sitten häippäissyt ulos, ihan itsestään, omia aikojaan avonaisesta ikkunasta.

Luonto tulee lähelle kaupunkiasunnossakin. Vuotovahingon ennallistamishommelit jatkuvat vielä, tahmeasti on sujunut. 

Juhannusaaton haluan kuitenkin kotipihallani läheisteni kanssa viettää. Kauppatorilta hankittiin tuoreita ruoka-aineksia. 

Hyvää keskikesää!

Tuli kesä ihanainen

 Alkukesä tulvahti kukkien. Monet luonnonkukat, kuten kielot, leinikit, orvokit ja niin edelleen, värittävät hentoina metsän reunoilla, pientareilla, niin missä kuljenkin. Jotkut jo lakastumassa. 

Juhannusruusu on ollut jo päiviä nupuilla. Taitaapa ehtiä kukkia ja lakastuakin ennen juhannusaattoa. 

Viime sunnuntai (1.6.) oli aurinkoinen ja lämmin. Hakeuduimme Paraisten Vierasvenesatamalle. 

Ravintola Kajutan, venesatama sekin, sijaitsee vieressä, näytti olevan suositumpi. Ehkä kivan meriterassin takia. 

Alkukesän ihanuudesta huolimatta mieli painajaismaisena: vielä, jo toista vuotta, jatkuvat kotona vuotovahingon jäljiltä ennallistamistyöt – ehkä juhannukseksi tulisi valmista, ehkä.

Kolea toukokuu

Kaunista ja vihreää on siellä täällä pihamailla ja pientareilla. Kylmänkoleiset päivät eivät ole estäneet kevään etenemistä vauhdilla...

Aurinko välistä pilkistää, mutta ei juurikaan lämmitä, vaan sallii kasvun…

Vappuviikko

 Alkuviikosta oli aurinkoista ja lämmintä. Tein kävellen viiden kilsan kauppareissun. Paluumatkalla kiertelin tienvarren metsäpoluilla ihastellen runsaita valkovuokkomättäitä; valkoisina ja hohtavina erottuivat kauas. 

Vappuaattona kävelin treeniin vesisateessa. Ja eikös paluumatkalla leijaillut suuria, raskaita lumihiutaleita. Äkisti muuttui ympäristö valkoiseksi. 

Kuulin, että kotona työhuoneeni ovi oli asennettu paikoilleen. Vesi ja lämpö ovat vielä talossa kytkemättä. Sillälailla.

Vapunpäivä aukeni utuisena ja pilvisenä, ei sentään pakkasta. Vihreällä nurmella mustarastas keskittyi ruokailuun – vauhdikkaasti ajoi lähestyvän räkättirastaan tiehensä. Sää kun selkiintyi ja lämpeni, käytiin pikaisesti Turun kauppatorilla vappuhulabaloota kyttäilemässä, siis seurailemassa.

Huhtikuinen lauantaiaamu

Kello on kuus ja päivä uus. Aamukahvi edessäni tuoksuu, vienosti tuoksuu myös viikko sitten saamani ihana kukkakimppu. 

Kaunis, kuulas lauantaiaamu. Kauempana ulkona pari potkulautaa viilettää vinhaa vauhtia. Pihanurmella nyppivät mustarastas ja räkättirastas. Pulleita ovat. 

Jo ennen puoltapäivää taivas pilvistyi ja tuulenpuuskat yltyivät. 

Vielä on vuotovahingon jäljiltä kodin ennallistamishommelit kesken. Mutta josko ensikuussa saisivat vesi- ym. kytkennät tehtyä.

Se oli sitten siinä

 Nimittäin osaltani eilinen alue-ja kuntavaalien ennakkoäänestys. 

Hoitui samalla, kun kävelin kirjastoon ja ruokaostoksille. Meinasi kyllä tapahtua haaveri, niin luulin. 

Minulla oli ehdokkaiden numerot mielessä ja automaattisesti skriivasin kuntavaalilappuseen ehdokkaan numeron. Tulin sitten tarkistaneeksi numeron ja nimen vastaavuuden seinäplakaatista. No siinä oli tietysti lueteltu vain turkulaiset ehdokkaat, ei paimiolaisia. Piti keskeyttää ja kysäistä vaalivirkailijalta, miten korjata. Kehotti repimään lipukkeen. Turhaan revin, sillä sama numero ohjautuu automaattisesti oikeaan kuntaan. No semmoinen pieni selkkaus. 

Ilma oli mitä parhain: aurinko heloitti heti aamusta, lauha tuuli henkäili kevyesti. Tulin pikkumetsikön polulle ja kuuntelin mustarastaiden railakasta laulua. Katselin tiheitä sinivuokkomättäitä – näytti kuin heleät sinisilmät seurailisivat nauraen menoani – upeaa, kaunista, kaunista, ajattelin. 

Niin muuten tänäänkin, torstaina, liikkeelle vaan luontoa ihailemaan.

Lumiaura käväisi

 Lumetonta on ollut ja lauhaa, lintuset virkeinä liikkeellä ja aurinkokin on pilkistellyt pilvien raosta. 

Ja mikä parasta, liukkaudet kävelybaanoilla tipotiessään. Toisin sanoen aivan keväistä on ollut. 

No, olihan aavistettavissa, ettei talvi ihan vielä voi olla ohi, mutta loppusuoralla se on. Oliskohan tänään ollut viimeinen auraus. 

Kävelijälle ihanaa on ollut päivien valoisuus, ja kohta tuo lumikin taas häviää, valo, aurinko ja tuuli tekevät ihmeitään, saavat kevään leijailemaan…

Pois roskapuut?

 Eilen kävelin kauppaan tuttua reittiä pitkin. Hämmästyneenä totesin, että jaahas se on taas tätä aikaa: renssataan ympäristö siistiksi pusikoista, siis putipuhtaaksi. 

Samalla näköjään kaadetaan järeimmät puutkin. Siitä hommasta ei taida luonto kiittää. Toisin sanoen hommassa häviää lintujen pesintäpaikat, laulupuut ja suojat ötököille jne.

Kaiken kaikkiaan kutistuu vihreys ja vehreys, ääni- ja pölysuoja. No, on kai laskettu karsinnasta olevan hyötyäkin: lisää baanalla kulkijoiden turvallisuutta, tulee näkösuojaa leveälti joka suuntaan, saadaan lisäenergiaa polttolaitoksiin, työllistää ja niin edelleen, ehkä.

Niin tai näin, ainakin järeimmät puut säästäisin, sanotaanhan että puut-ja pensaat ovat kaupunkien keuhkot.

Uudenvuodenpäivänä

 Uudenvuodenpäivänä aamusella lumi kinostuen tuiskuaa, se alleen vanhan vuoden peittää. 

Paimio: 31. joulukuuta 2023 ja

3. tammikuuta 2024 ei ollut vielä tietoa vuotovahingosta 

Laitan tänne, jottei vaan unohtuis: Mietin kolme pointtia joita voisin tänä vuonna pitää mielessä: 1. vaali terveyttäs, 2. leipä mahaas kasvattaa ja 3. taistele pahoja mielenvoimias vastaan. 

Onhan niitä pointteja kertynyt useampi A4, mutta riittäköön nuo reflektoitavaksi.